Arkioppimisen resepti: Tee, reflektoi, opi

pe 1. kesäkuuta 2018 13.36.00

Hilkka Näse

Arkioppimisen resepti: Tee, reflektoi, opi

 

Harrastuksissa oppiminen on osa elinikäistä oppimista ja kertynyttä osaamista voi hyödyntää opinnoissa ja työelämässä. Tekemällä oppiminen on harrastuksissa ja järjestötoiminnassa tyypillistä. Tekeminen itsessään ei automaattisesti johda oppimiseen vaan lisäksi tarvitaan myös reflektointia. 4H-yrittäjänä toimiminen on yksi esimerkki tekemällä oppimisen oppimisympäristöstä, jossa reflektointi ilmenee oppimiskokemuksen tärkeänä osana.

 

 

Harrastus- ja järjestötoiminnassa on lukuisia oppimisen paikkoja. On ennakoitu, että merkittävä osa oppimisesta tapahtuu tulevaisuudessa muualla kuin oppilaitoksissa (Suomen Akatemia & Tekes 2006). Tulevaisuus on nyt. On tärkeää, että avaamme silmämme ja huomaamme vapaa-ajan oppimisympäristöt ja niiden mahdollisuudet erityisesti nuorille. Oppiminen harrastuksissa ja vapaa-aikana on osa nuorten oppimista. Tuoreen Nuorisobarometri 2017-tutkimuksen mukaan nuoret kokevat oppineensa monia asioita jopa enemmän koulun ulkopuolella kuin koulussa (Myllyniemi & Kiilakoski 2018). Potentiaalia koulun ulkopuolella tapahtuvaan oppimiseen on paljon, sillä nuorten harrastaminen ja osallistuminen järjestötoimintaan on viime vuosina kasvanut (Myllyniemi 2015; Merikivi, Myllyniemi & Salasuo 2016).

Oppimista tapahtuu koko elämän ajan. Kun ihminen kommunikoi ympäristönsä kanssa, hän oppii sekä tietoisesti että tiedostamatta. (Pantzar 2006.) Puhutaan elinikäisestä oppimisesta, jolla tarkoitetaan koko ihmisikää ja kaikkia mahdollisia oppimistilanteita. Harrastus- ja järjestötoiminta edustavat epämuodollista oppimista (nonformaalia) ja arkioppimista (informaalia). Muodollista oppimista (formaalia) ovat koulut ja oppilaitokset, joissa tavoitellaan tutkintoa. (Tuomainen 2015.) Eri oppimisympäristöjen ei tule kilpailla keskenään, pikemminkin ne täydentävät toisiaan ja eri tilanteissa opittua voi syventää toisessa ympäristössä. Kun oppimisen tilanteet on tunnistettu, kannattaa ottaa käyttöön arkioppimisen resepti: tee, reflektoi ja opi.

 

Tee

Harrastuksissa teemme monenlaisia tehtäviä, joissa opimme samalla. Kyse on arkioppimisesta työtä tekemällä, vaikka tässä tapauksessa työstä ei saakaan palkkaa. Onkin luontevampaa puhua tekemällä oppimisesta. Tekemällä oppimisen periaate sopii hyvin erilaisten asioiden oppimiseen ja toteuttaa käytännössä ongelmaoppimista (Väkevä 2011).  Oppimista tapahtuu arkisten tehtävien ja ongelmien ratkaisemisen lomassa ja opittavat taidot ovat sellaisia, jotka ovat hyödyllisiä suoritettavan tehtävän kannalta. (Poikela & Järvinen 2007.) Nuorimmat harrastajat oppivat pienten tehtävien kautta vastuun kantamista. Iän karttuessa tehtävät ja vastuut kasvavat. Mitä kaikkea voimmekaan oppia viikoittaisissa tapaamisissa, tapahtumaa järjestäessä, vuosikertomusta tehdessä tai yhdistyksen kokouksia järjestellessä.

Tekemällä oppimisen merkityksen havaitsivat John Dewey ja monet muut tutkijat jo 1900-luvun alkupuolella. 1970-luvulla nousi esiin ajatuksia jopa täysin kouluttomasta yhteiskunnasta. Arkioppiminen nousi esiin taas 1990-luvulla, kun aikuisten ammattitutkintojärjestelmä mahdollisti ensimmäisen kerran ammattitaidon näyttämisen taitojen hankkimistavasta riippumatta. (Sallila & Vaherva 1998.) Nyt olemme uuden oven äärellä sillä arkioppimisen merkitys ja yksilöllisten oppimispolkujen mahdollisuudet ovat kasvaneet.

Harrastaessa tai yhdistyksen tehtäviä tehdessämme emme ehkä ajattele sitä, että olemme oppimassa jotakin. Enemmänkin ajattelemme, että tehtävä on saatettava valmiiksi. Tehtävän aikana on kuitenkin tehtävä useita nopeita päätöksiä olemassa olevan tilanteen mukaisesti. Ongelmanratkaisun, tiedonhankinnan, keksimisen ja oivaltamisen kautta tapahtuu oppimista, usein aivan tiedostamatta. Opittua voi kuvata esimerkiksi tuntumana ja kertyneenä osaamisena. Kokemus tuo varmuutta, oppiminen rakentuu aiempien kokemusten varaan.  (Collin 2007; Poikela & Järvinen 2007.) Mutta vaikka kuinka vimmatusti tekisimme asioita, tarvitaan oppimiseen vielä toinen palikka, reflektointi.

 

Reflektoi

Reflektointi on arkioppimisen taikasauva. Sitä tarvitaan, sillä kaikki tekeminen ei johda automaattisesti oppimiseen. Vaikka oppimista tapahtuu ikään kuin huomaamatta, se edellyttää oppimisen pohdintaa, siis reflektointia. Reflektointi on heijastamista, joka auttaa huomaamaan asioita. Samoin kuin autoilija huomaa jalankulkijan valojen osuessa heijastimeen, tekijä huomaa oppimisensa reflektoidessaan. Reflektointia voi tehdä itsekseen tai se voi olla vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. (Kauppila 2006.)

Tekeminen itsessään voi käynnistää reflektiivisen pohdinnan. Joskus reflektointi tapahtuu pikaisena mikroreflektointina eli oppija tekee nopeita päätöksiä tehtävän edetessä. Reflektointi voi olla keskustelua muiden toimijoiden kanssa. Oppimisen kannalta on hyödyllistä vaihtaa ajatuksia siitä, miten yhdessä suoriuduimme. Reflektointi voi olla myös ohjauskeskustelu tai oppimispäiväkirjan kirjoittamista. Tapahtuipa reflektointi miten tahansa, se on olennainen edellytys oppimiselle. Ilman reflektointia on vain rutiinien suorittamista. (Poikela & Järvinen 2007; Kauppila 2006.) Reflektoinnin merkityksestä ovat vakuuttuneet monet tutkijat. Inna Kozlinska esittää (2016), että tekemällä oppiminen ei ole automaattisesti avain parempiin oppimistuloksiin vaan oppiminen edellyttää nimenomaan reflektointia. David Kolb sisällytti reflektoinnin kokemuksellisen oppimisen malliinsa (1984). Kolbin malliin pohjautuu myös 4H:n yrittäjyyskasvatus.

 

Opi

– Esimerkkinä 4H-yrittäjänä toimiminen

4H-yritys on 4H-järjestön yrittäjyyskasvatuksen oppimisympäristö, jossa 13–28-vuotias nuori voi vapaa-aikanaan kokeilla yrittäjyyttä harrastusmaisesti ja pienimuotoisesti. 4H-yrittäjiä oli vuonna 2017 yli 1300. (Suomen 4H-liitto 2017; 2018.) 4H-yrittäjänä toimiminen on tekemällä oppimista ja arkioppimista, josta voi saada opintopisteytetyn todistuksen. Opintopisteyttäminen on tehty yhdessä Siviksen kanssa. Kun nuori toimii 4H-yrittäjänä, hän oppii sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden taitoja sekä reflektointia. Ja kuten edellä todettu, reflektointi on edellytys työssä oppimiselle.

4H-yrittäjänä toimiminen on poikkeuksellinen yrittäjyyden oppimisympäristö. Kun muut nuorille suunnatut yrittäjyyden mallit on tarkoitettu oppilaitoksille, 4H-yritys on nuorten vapaa-ajan toimintaa. 4H-yrittäjänä toimiminen on arkioppimista työtä tekemällä. Halutessaan 4H-yrittäjä voi hakea osaamista kuvaavien dokumenttien avulla seitsemän opintopisteen todistusta. Opintopisteitä oli mahdollista hakea ensimmäisen kerran vuonna 2017, kohdistuen vuonna 2016 hankittuun osaamiseen.

 

Ensimmäisiä opintopisteitä hakeneiden 4H-yrittäjien oppimispäiväkirjoista tutkittiin heidän omia oppimiskokemuksiaan. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen ohjasi nuoria reflektointiin ja sitä kautta syvempään oppimiseen.  Reflektointi ilmenee päiväkirjojen oppimiskokemuksissa monin tavoin; 4H-yrittäjä reflektoi muita ihmisiä hyödyntämällä, tietoisesti tai tiedostamatta, asiakkaiden kanssa toimiessa, keskusteluissa oman yritysohjaajan kanssa ja kontakteissa yhteistyöverkostojen kanssa. Reflektointia toteutui monessakin oppimisen tilanteessa, ongelmia ratkoessa, arviointitilanteissa, vuorovaikutustilanteissa, palautteen vastaanottamisessa, päätöksiä tehdessä ja asiakaspalvelussa. 4H-yrityksen toiminnan vuosiraportointi toimi konkreettisena itsereflektoinnin tilanteena, kuten lainauksessa 4H-yrittäjä kertoo:

Raportointilomakkeen lähes kokonaan täyttäneenä voin sanoa, että omaa yritystoimintaa on tullut tänään arvioitua aktiivisesti enemmän kuin koko puolen vuoden aikana yhteensä. Mielestäni onnistuin hyvin: löysin paljon positiivista, mutta nimesin myös parannusehdotuksia. (4H-yrittäjä)

Kolbin kehämalli toteutuu 4H-yrittäjien oppimiskokemuksissa. Oppiminen etenee siten, että 4H-yrittäjänä toimiminen alkaa aktiivisena toimintana, jonka jälkeen seuraa omakohtainen kokemus. Kolmanneksi 4H-yrittäjä reflektoi, neljännessä vaiheessa hän käsitteellistää oppimaansa. (Kuvio 1.)

Käytännössä 4H-yrittäjä soveltaa 4H-yrityskurssilla oppimaansa, kun hän suunnittelee oman yrityksensä toimintaa. Konkreettinen tekeminen tuottaa omakohtaisen kokemuksen, joka saa hänet ymmärtämään asioita. Tietoista reflektointia tapahtuu oman yritysohjaajan kanssa keskusteltaessa sekä omaa oppimispäiväkirjaa kirjoittaessa. Käsitteellistämisvaiheessa 4H-yrittäjä raportoi yrityksensä toiminnasta toimintaraportin ja itsearvioinnin muodossa. Samalla hän tuottaa aineistoa, jonka kautta muillakin on mahdollisuus saada käsitys hänen yrityksestään. 4H-yrittäjä käyttää aiemmin oppimaansa yrityksensä toiminnan kehittämisessä ja näin kokemuksellisen oppimisen kehä jatkaa kulkuaan.

 

Lopuksi

Vauhdikas elinympäristömme edellyttää osaamisen päivittämistä. Kaikkea emme voi emmekä ehdi oppimaan koulussa tai kursseilla. Osaamista on päivitettävä usein ja aina ei voi varmuudella tietää, mitä osaamista seuraavaksi tarvitsee. Tulevaisuuden osaamistarpeissa korostuvat erilaiset metataidot, kuten ajanhallinta- ja oppimistaidot (VNK 2017).

Euroopan unioni on määritellyt elinikäisen oppimisen avaintaidoiksi sellaisia taitoja, jotka ovat hyödynnettävissä tehtävässä kuin tehtävässä. Avaintaitoja ovat esimerkiksi oppimistaidot, yrittäjyys, sosiaaliset taidot sekä viestintä äidinkielellä ja vierailla kielillä. (EUVL 2006.) Geneeriset eli siirrettävät taidot ovat ihmisen mukana kulkevaa aineetonta omaisuutta, pääomaa, joka säilyy ja jota kukaan ei voi ottaa pois. Sellaisia taitoja oppii harrastuksissa ja järjestötehtävissä. Nuorisobarometri 2017 -tutkimuksen mukaan nuoret kokivat oppineensa koulun ulkopuolisissa ympäristöissä esimerkiksi sosiaalisia taitoja, suvaitsevaisuutta, ongelmanratkaisua ja päätösten tekemistä (Myllyniemi & Kiilakoski 2018). Samoja asioita kokivat oppineensa myös 4H-yrittäjät.

Epämuodolliset ja muodolliset oppimisympäristöt ovat lähentyneet toisiaan. Kun järjestöt ovat validoineet eli tehneet näkyväksi niiden toiminnassa tapahtuvaa oppimista, on oppilaitoksissa samaan aikaan otettu askeleita tekemällä oppimisen suuntaan. Osaamisen näyttämistä helpottaa Eurooppalainen tutkintojen viitekehys (EQF), joka mahdollistaa eri ympäristöissä tapahtuneen oppimisen vertailemisen ja opitun tunnustamisen (EQF 2009). Kun tavoitteena on oppiminen harrastustoiminnassa, kannattaa aika ajoin palauttaa mieliin arkioppimisen resepti. Siten on mahdollista saavuttaa tilanne, jossa ihminen tekee itselle mielekkäitä asioita, oppii samalla ja voi hyödyntää oppimaansa jatkossa parhaalla mahdollisella tavalla.

 

 

Artikkeli pohjautuu kirjoittajan pro gradu -tutkielmaan, jossa tutkittiin mitä oppimista nuoret olivat itse tunnistaneet toimiessaan 4H-yrittäjinä. Tutkimusjoukko koostui kahdestakymmenestä 14–28-vuotiaasta 4H-yrittäjästä. Aineistona olivat oppimispäiväkirjat, jotka tutkimusjoukko oli kirjoittanut osaksi opintopisteytetyn todistuksen hakemusta. Menetelmänä tutkimuksessa oli fenomenografia, jossa kiinnostus kohdistetaan siihen, miten ihmiset ajattelevat jostakin asiasta (Huusko & Paloniemi 2006). Luonteeltaan oppimispäiväkirjat olivat muistelmia ja niissä ilmeni opitun reflektointi. Tutkimustulosten perusteella 4H-yrittäjänä toimiminen opettaa sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden taitoja sekä reflektointia, joka on edellytys työssä oppimiselle. 4H-yrittäjien oppimiskokemuksista muodostui kolme pääkategoriaa: 1. Yrittäjän oma kasvu, 2. Suhde muihin ihmisiin ja 3. Yritystoiminta. 

 

Lähteet

Collin, K. 2007. Työssä oppiminen prosesseina ja ohjauksen haasteena. Teoksessa A. Eteläpelto, K. Collin & J. Saarinen Työ, identiteetti ja oppiminen. WSOY Oppimateriaalit Oy 2007.

EQF 2009. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys elinikäisen oppimisen edistämiseksi. Luxenburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto. 2009. https://ec.europa.eu/ploteus/sites/eac-eqf/files/broch_fi.pdf (luettu 15.4.2018.)

EUVL 2006. Euroopan unionin virallinen lehti 18.12.2006. Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 18. päivänä joulukuuta 2006, elinikäisen oppimisen avaintaidoista. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex:32006H0962 (luettu 15.4.2018.)

Huusko, M. & Paloniemi, S. 2006. Fenomenografia laadullisena tutkimussuuntauksena kasvatustieteissä. Kasvatus 2/2006, 162–173.

Kauppila, R. 2006. Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot. Vuorovaikutusopas opettajille ja opiskelijoille. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kolb, D. 1984. Experiental Learning. New York: Prentice Hall.

Kozlinska, I. 2016. Evaluation of the Outcomes of Entrepreneurship Education Revisited. Evidense from Estonia and Latvia University of Turku & University of Tartu. Turun yliopiston julkaisuja. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/129981/Kozlinska_Diss%20Copy.pdf?sequence=2 (luettu 15.4.2018.)

Merikivi, J., Myllyniemi, S. & Salasuo, M. (toim.) 2016. Media hanskassa. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus mediasta ja liikunnasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtion liikuntaneuvosto, Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusverkosto. Valtion nuorisoasian neuvottelukunnan julkaisuja.   https://issuu.com/tietoanuorista/docs/lasten_ja_nuorten_vapaa-aikatutkimu (luettu 15.4.2018.)

Myllyniemi, S. 2015. Arjen jäljillä. Nuorisobarometri 2015. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusverkosto. Nuorisoasiain neuvottelukunnan julkaisuja (luettu 15.4.2018.)

Myllyniemi, S. & Kiilakoski, T. 2018. Koulutus ja oppiminen. Teoksessa E. Pekkarinen & S. Myllyniemi (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura, Nuorisotutkimusverkosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2016/01/Nuorisobarometri_2015_ISSUU.pdf (luettu 15.4.2018.)

Pantzar, E. 2006. Aikuiskasvatuksen ulottuvuudet elinikäisen oppimisen tulkinnoissa. Teoksessa Edistävä ja viihdyttävä aikuiskasvatus. Aulis Alanen aikuisopetuksen laatua etsimässä. Toim. Jukka Tuomisto & Petri Salo. Tampereen Yliopisto. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/94607/Edist%C3%A4v%C3%A4_ja_viihdytt%C3%A4v%C3%A4_aikuiskasvatus_2006.pdf?sequence=1 (luettu 15.4.2018.)

Poikela, E. & Järvinen, A. 2007. Työssä oppimisen prosessimalli oppimisen johtamisessa ja osaamisen arvioinnissa. Teoksessa A. Eteläpelto, K. Collin & J. Saarinen Työ, identiteetti ja oppiminen. WSOY Oppimateriaalit Oy 2007.

Sallila, P. & Vaherva, T. 1998. Muodollisesta koulutuksesta informaaliin oppimiseen. Teoksessa Arkipäivän oppiminen. Aikuiskasvatuksen 39. vuosikirja. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy. 7–14.

Suomen 4H-liitto 2017. 4H-kasvatusajattelu. https://www.4h.fi/4h-jarjestona-2/jarjeston-toiminta/4h-nuorisotyon-perusteet/ (luettu 15.4.2018.)

Suomen 4H-liitto 2018. 4H-yritys. www.4h.fi/yritys (luettu 15.4.2018.)

Suomen Akatemia ja Tekes 2006. FinnSight 2015. Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan näkymät. Helsinki. http://www.aka.fi/globalassets/awanhat/documents/tiedostot/julkaisut/finnsight_2015.pdf (luettu 15.4.2018.)

Tuomainen, S. 2015. Recognition and Student Perceptions of Non-formal and Informal Learning of English for Specific Purposes in a University Context. University of Eastern Finland. Joensuu. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1873-4/urn_isbn_978-952-61-1873-4.pdf (luettu 15.4.2018.)

VNK 2017. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa. Jaettu ymmärrys työn murroksesta. Valtionneuvoston kanslian julkaisusarja 13a/2017 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80036/13_17_tulevaisuusselonteko_osa1_FI.pdf?sequence=1&isAllowed=y (luettu 15.4.2018.)

Väkevä, L. 2011. John Deweyn pedagogiikka: tekemällä oppiminen ja kasvatus vapauteen. Teoksessa J. Paalasmaa (toim.) Lapsesta käsin. Jyväskylä: PS-kustannus, 70–81.