Saammeko esitellä: asiantuntija Heidi Odell
to 1. lokakuuta 2020 07.07.00
– Tiesin heti ensimmäisen haastattelun ilmapiiristä, että Sivis on hyvä työpaikka, asiantuntija Heidi Odell toteaa iloisena, kun häneltä kysytään tunnelmia ensimmäisten työviikkojen jälkeen.
Heidi aloitti elokuun loppupuolella vanhempainvapaan sijaisena Siviksessä. Perehtyminen on tapahtunut pääosin etänä ja se on sujunut hyvin.
– Tietysti kaipaan kaikkea sitä yleistä pulinaa ja ihmettelyä, mitä ei koneen välityksellä tapahdu, Heidi sanoo.
Solahtaminen Siviksen arkeen on kuitenkin ollut helppoa.
– Tuntuu, kuin olisin ollut täällä pidempään kuin oikeasti olen ollutkaan.
Heidi tuli Sivikseen Humakista (Humanistinen ammattikorkeakoulu). Sieltä hän on parhaillaan toimivapaalla koulutussuunnittelijan pestistä.
– Työnkuvani muuttui pari vuotta sitten täysin. Työni on tosi mielenkiintoista ja haastavaa, mutta tapahtuu kokonaan talon sisällä, koska se on yhteisöpedagogitutkinnon ja ammattikorkeakoulun sisäistä prosessien kehittämistä ja pedagogista toimintaa. Halusin syventää osaamistani ja tilannetietoa siitä, mitä kentällä tapahtuu nyt, ja erityisesti järjestöjen näkökulmasta.
Osaamiskeskustyö on tuttua ennestään
Heidin työajasta puolet kuluu Nuorisoalan osaamiskeskus Kentaurissa, jonka toiminnasta vastaavat Suomen Partiolaiset, Humak, Sivis sekä Talous ja nuoret TAT. Kentaurissa Heidi työskentelee osaamisen tunnustamisen ja tiedontuotannon parissa.
Toinen puoli työajasta menee Siviksessä koulutuksen laadun kehittämisen parissa.
– Alkuvaihe on mennyt perehtyessä siihen, mitä kaikkea Siviksessä on meneillään ja mitä on jo tapahtunut. Kalenteri täyttyy myös melkoista vauhtia.
Osaamiskeskuksessa työskentely on tuttua Humakin hallinnoimasta Preventiimistä eli Nuorisoalan ehkäisevän päihdetyön osaamiskeskuksesta. Siellä Heidi työskenteli suunnittelijana ja kehittäjänä kahdeksan vuotta.
– Ehdittiin tehdä kaikenlaista, muun muassa täydennyskoulutusta, työpajoja ja verkkokoulutuksia. Koulutukset oli suunnattu nuorisoalan ammattilaisille. Preventiimi ylläpiti myös yli 130 tahon valtakunnallista kumppanuusverkostoa nuorten ehkäisevään päihdetyöhön liittyen.
Halu työskennellä nuorten kanssa on ohjannut valintoja
Koulutustaustaltaan Heidi on sosionomi (ylempi AMK). Hänellä on myös ammatillisen opettajan pätevyys.
Kipinä sosionomiopintoihin syttyi, kun hän oli nuorisokahvilassa töissä. Heidi tiesi, että hän on hyvä nuorten kanssa ja halusi olla heidän kanssaan tekemisissä. Hän tapasi opiskelijan, joka oli suorittamassa ensimmäisten joukossa sosionomin tutkintoa.
– 1990-luvun lopulla sosionomeilla oli vahva paine suuntautua lastensuojeluun ja vanhustyöhön. Tiesin koko ajan, että menen tekemään työtä nuorten parissa, ja minua kiinnostivat ennaltaehkäisevä näkökulma ja hyvinvoinnin edistämisen työtapa sekä osallisuuden kokemusten merkitys nuoren kasvussa. Tein aika lailla kaikki mahdolliset opintotehtävät nuoruuden ikävaiheeseen liittyen, Heidi muistelee.
Kymmenen vuoden kokemus nuorisotyöstä sisältää työtehtäviä esimiestehtäviin asti ja yhden nuorisotalon perustamisenkin.
– Olimme työparin kanssa käynnistysprosessissa mukana rakentamassa muun muassa kouluyhteistyökuvioita. Prosessin haltuunotto toi laajempaa näkemystä ja varmuutta hakea vaativampiin tehtäviin.
Erityistä urasuunnitelmaa Heidillä ei ole ollut, mutta hän on päässyt kiinnostuksensa mukaan tekemään ja kehittämään kaikenlaista uutta.
– Hyvinvoinnin edistämisen asioiden parissa olen töitä ja kehittämistä tehnyt, mutta eri näkökulmista. Onneksi on ollut sellaiset esimiehet, joilta on saanut tukea erilaisiin kokeiluihin ja huikean ihania työtovereita ja tiimejä, joiden kanssa on ollut luontevaa kehittää yhteistä työtä. Lämmöllä muistelen myös kaikkia niitä upeita nuoria, joiden kanssa sain työskennellä!
Hyvillä mielin kohti syksyä
Syksyä Heidi odottaa hyvillä mielin. Pian hän pääsee tutustumaan Siviksen jäsenjärjestöihin ja Kentaurissa alkavat työt rullata eteenpäin. Hyvästä mielestä pitää huolta myös vapaa-ajan aktiviteetit: karnevaalisamba, kodin tuunailu ja metsä.
– Metsä on minulle henkireikä, se tekee kaiken paremmaksi. Hakeudun sinne aina kun se on mahdollista.
Teksti: Anni Piipponen, kuva: Susanna Nordvall