Saammeko esitellä: viestintäasiantuntija Mari Toivonen

ti 21. huhtikuuta 2020 14.08.00

Siviksen viestintäasiantuntijan perhevapaan sijaisena aloitti Mari Toivonen maaliskuun lopussa. Työ Siviksessä alkoi poikkeuksellisessa tilanteessa, sillä koronavirustilanteen takia kaikki sivisläiset olivat etätöissä.  

– Olen nähnyt toimiston vain haastattelussa käydessäni ja silloin, kun hain työkoneen ja toimisto oli aivan tyhjä, Mari naurahtaa.

Etätyö on kuitenkin tuttu juttu.

– Olen viimeisen vuoden työskennellyt freelancerinä. Lisäksi edellisessä työpaikassani Arffmanilla tehtiin myös paljon etätyötä. Se johtui siitä, että työntekijät olivat ympäri Suomea. Esimerkiksi toimitusjohtaja työskenteli Oulusta ja IT-vastaava Keravalta käsin. 

Uutta etätyöskentelyssä on nyt työkalut, esimerkiksi Teams on uusi tuttavuus Marille.   

Sivis ja sivisläiset tutuiksi Teamsin välityksellä 

Tutustuminen töihin ja työkavereihin on Teamsin avulla onnistunut mainiosti. 

 – Perehdytys on ollut todella hyvin suunniteltua. On oikeasti valmistauduttu tulooni ja mietitty, mitä kaikkea minun tarvitsisi tietää. Olen saanut käydä yksitellen ihmisten kanssa läpi, mitä on tulossa. Olen tuntenut oloni tervetulleeksi, ihmiset ovat avuliaita ja ilmapiiri on rento ja välitön, Mari kehuu.  

Voi olla, että etätöiden takia sivisläiset ovat tulleet tutuiksi jopa nopeammin kuin normaalitilanteessa. Mari näkee päivittäisillä virtuaaliaamukahveilla nyt paljon myös niitä sivisläisiä, jotka työskentelevät aluetoimistoissa tai jotka normaalistikin tekevät paljon etätöitä. 

Syvemmälle järjestömaailmaan 

Järjestömaailmassa Maria kiinnostaa merkityksellisyys ja yleishyödyllinen tekeminen. 

– Olen tehnyt kaikenlaisia viestintähommia, ja nyt pääsen sukeltamaan järjestömaailmaan, mikä on superkiinnostavaa. En ole ollut missään järjestössä töissä, mutta olen tehnyt järjestöjen kanssa töitä, hän kertoo.  

– Arvostan todella paljon järjestöjen työtä. 

Mari on ollut mukana tekemässä muutamankin eri järjestön jäsenlehteä. Lapsen kautta vanhempainyhdistyksen toiminta on puolestaan tullut tutuksi. 

Viestintä vei mukanaan 

Mari on opiskellut Tampereen yliopistossa pääaineenaan sekä äidinkieltä että tiedotusoppia. Yhteiskuntatieteiden maisterintutkinnon lisäksi hänellä on äidinkielen opettajan pätevyys. 

Käytännössä työkokemus on tullut erilaisista viestinnän ja asiakasmedia-alan töistä, mutta myös kouluttamista on tullut kokeiltua. 

– Halusin pitkän markkinointiviestinnän työrupeaman jälkeen kokeilla myös jotain ihan muuta, ja hyppäsin hetkeksi opettamaan suomen kieltä ja kulttuuria aikuisille maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksiin.  

Sitten silloisella työpaikalla tuli tarve osa-aikaiselle viestintäihmiselle, ja lopulta Mari tekikin taas viestintää täysipäiväisesti.  

Viestintä on lopulta tuntunut Marille luontevimmalta työltä.  

– Viestinnän puolella pääsee näkemään ja tekemään laajasti erilaisia asioita. Ja siinä pääsee yhdistämään monenlaista osaamista, Mari kuvailee.

– Viestinnässä haluan kiinnittää huomiota myös visuaalisuuteen. 

Opintoihin ja töihin on kuulunut muun muassa kuvajournalismia, valokuvausta, graafista suunnittelua ja nettisivujen suunnittelua. Viimeisimmäksi visuaalisen viestinnän osaamista on päivitetty syksyllä Arcadassa.  

Visuaalista vapaa-aikaa 

Visuaaliset asiat kiehtovat myös vapaa-ajalla.

– Kävin muutama vuosi sitten vuoden pituisen sisustussuunnittelukurssin ja silloin mietin jopa, siirtyisinkö alalle osa-aikaisesti, Mari kertoo.  

Myös vanha intohimo kuvataiteen pariin on palannut.

– Kävin lukion jälkeen vuoden pituisen kuvataidekurssin, mutta en ole vuosikausiin tehnyt mitään siihen liittyvää. Nyt vuodenvaihteessa ilmoittauduin taidekurssille. On ollut ihanaa päästä tekemään jotain käsillä. Viime aikoina olen osallistunut myös erilaisille floristi- ja kukkakimppukursseille. On hyvä jotain konkreettista vastapainoksi kaikelle digitaaliselle. 

Marilla on edessään mielenkiintoinen vuosi.

– Tosi kiva päästä Sivikseen! On kiinnostavia projekteja tulossa ja pääsee oppimaan kaikenlaista. Itse voin taas tuoda uutta näkökulmaa ja kokemusta myös järjestömaailman ulkopuolelta, hän toteaa iloisena. 

Teksti: Anni Piipponen