Siviksen äänellä: Ketterää yhdistys- ja kansalaistoimintaa
ti 10. maaliskuuta 2020 07.15.00
Vapaaehtoistoiminnan kentällä tuntuu olevan yhä käynnissä erikoinen vastakkainasettelu jäyhän järjestötoiminnan ja ketterän pop-upismin välillä. Järjestötoiminta esitetään herkästi kankeana toimintana, jossa istutaan kokouksissa ja edellytetään sitoutumista vaativiin ja vastuullisiin vapaaehtoistehtäviin.
Moderni pop-up vapaaehtoinen taas kuvataan kansalaisaktiivina, joka haluaa nopeita tuloksia tehokkaasti, liihottaa toiminnasta toiseen eikä halua sitoutua tai hassata voimia hallintoon.
On erikoinen ajatus, että yhdistystoiminnassa vapaaehtoisen innostus ei nousisi varsinaisen toiminnan tavoitteista, vaan hallinnosta, tai että lyhytkestoisessa toiminnassa ei piitattaisi vastuullisuudesta.
Motivaatioiden sijaan muutoksessa ovat vapaaehtoistoiminnan organisoimisen tavat ja välineet. Siinä missä aikaisemmin kokoontumiseen tarvittiin fyysinen tila, matkustamista ja nimikyltit, tarjoavat digitaaliset välineet ja sosiaalisen median alustat mahdollisuuden kokoontua ajasta ja paikasta riippumatta.
Tarkoitus on sama: yhdessä ideointi, organisointi, sopiminen, viestintä, kohtaaminen ja yhteishengen kohottaminen, jotta voidaan toteuttaa toiminnan varsinaista tarkoitusta. Kansalaistoiminnan pysyvä idea on kokoontua toimimaan yhdessä tärkeiksi koettujen asioiden puolesta.
Myös vapaaehtoisten johtamisen syklin vaiheet ovat jokseenkin samat riippumatta siitä, onko kyse tunnin panos kampanjassa vai säännöllinen vapaaehtoistyö ryhmässä. Sykli kulkee rekrytoinnista perehtymiseen ja toiminnan rinnalla tarjottavan ohjauksen kautta kiitokseen sekä palautteeseen. Johtaminen voidaan järjestää ketterästi paikallisesti yhdistyksen hallituksen toimesta tai somealustalla vertaisten kanssa.
Oikeusministeriön vetämä Yhteisöllinen kansalaistoiminta 2020-luvulla -hanke osallistaa järjestöjä ja toimijoita tulevaisuuden kansalaistoiminnan ja siihen liittyvän sääntelyn kehittämiseen. Tulevaisuuden yhdistyksen vaihtoehdoiksi kaavaillaan myös hallinnollisesti kevennettyjä kansalaistoiminnan muotoja.
Perinteisen yhdistystoiminnan ja kevyemmin organisoidun kansalaistoiminnan vaihtoehtoja tarvitaan, ja niiden vastakkain asettaminen tuntuu turhalle. Uudet tavat viestiä, organisoida ja johtaa vapaaehtoistoimintaa eivät ole sidottuja tiettyyn yhdistys- tai kansalaistoiminnan muotoon. Pop-up toiminta ja järjestöjen verkosto voivat täydentää toisiaan, tukeutua toisiinsa, tarjota toiminnan alustoja ja avata rajapintoja toimijoille.
Uutta osaamista ja osaamisen jakamista vapaaehtoistoiminnan johtamisesta tarvitaan kaikissa kansalaistoiminnan muodoissa.
Marita Salo
Toiminnanjohtaja, Opintokeskus Sivis
