SivisNyt logo

SivisNyt uudistui

Tutustu uuteen sivustoon >

Järjestöt ja niiden tehtävä ei katoa minnekään - vapaata sivistystyötä tarvitaan

ti 30. lokakuuta 2018 07.40.00

Tietokirjailija Eero Ojanen toteutti kaksivuotisen projektin kirjoittamalla 75-vuotiaan Opintokeskus Siviksen historiikin. Historiikissa käydään läpi Siviksen toiminnan eri vaiheita, painottuen opintokeskuksen varhaisempiin aikoihin; historiikki onkin kunnianosoitus aiemmin tehdylle työlle.

Kuinka Siviksen toiminta on muuttunut aikojen saatossa? Historiikissa lähdetään liikkeelle 1920-luvulta, mikä tarkoitti tuolloin Siviksessä opintotoiminnan luomista ja vakiintumista. Opintokerhotoiminta kehittyi hiljalleen, ja käytännön työntekijät ja työtehtävät ovat sittemmin muuttuneet paljon. Toiminta oli aluksi opintokerhojen ohjaamista ja valtioavun välittämistä. Opintokerhotoiminta oli eri puolilla Suomea hyvin erilaista, ja myös alueellisesti keskittynyttä. Voimavaroja oli aluksi vähän, mutta vähitellen niiden lisääntyessä niin sanottu kentällä toimiminen ja käytännön ohjaustyö korostuivat. Sittemmin tällainen toiminta on jäänyt, ja yhteistyö tapahtuu keskusjärjestöjen ja piirien kanssa. 

Toiminnan kannalta iso aatteellinen muutos tapahtui 1950- ja 1960-luvulla: ennen yhteisen opinto-ohjelman ja yleissivistyksellisyyden korostaminen oli tärkeää, kunnes 1950- ja 1960-luvulla järjestökenttä muuttui entistä moninaisemmaksi. 1970-luvulla aikuisopiskelu lähti hurjaan nousuun useista syistä, ja sekä varsinainen toiminta että henkilökunnan määrä kasvoi.  1970-luvulla järjestöjen kannalta hyvin iso asia oli myös aluetoimistojen perustaminen. 1980-luvulta lähtien opintokerhon ensisijaisuus puolestaan väistyi, ja koulutustoiminnan ja opiskelun muodot olivat hyvin erilaisia. Koko toimintaa ajatellen hyvin suuri muutos tapahtui 1970- ja 1980-luvun vaihteessa yleisen kulttuuritoiminnan lisääntymisen myötä: erilaisia kulttuuritilaisuuksia alettiin järjestämään, ja kulttuuritoiminta olikin hurjan avointa ja moneen suuntaan rönsyilevää. Sittemmin omasta kulttuuritoiminnasta on luovuttu, ja 2000-luvulla kansainvälistymisen teemat ovat tulleet keskeisiksi. Myös hanketyöskentely on lisääntynyt, ja tällaiset yhteistyökuviot ovat myös muuttaneet opintokeskuksen luonnetta. 

- Sivis on ollut tärkeä tietysti taloudellisesti valtioavun välittäjänä, mutta se on toiminut myös kannustajana järjestöille päin. Sivis pystyy tarjoamaan sellaisia asioita, joita pieni järjestö ei yksinään pystyisi toteuttamaan ja ajamaan läpi, Eero Ojanen toteaa.

- Siviksen vahvuus historiassa on ollut joustavuus ja se, että ajan henkeen ja vaatimuksiin ollaan aina pystytty reagoimaan ja näin ollen ollaan pystytty luomaan uusia juttuja. Sota-ajat tulevatkin historiikissa hyvin esille -  toimintaa yritettiin pitää yllä hyvin vaikeissakin olosuhteissa, ja siihen kyllä pystyttiinkin. Sivis on ylläpitänyt monenlaista toimintaa, ja punaisena lankana on aina ollut vapaaehtoinen ja aikuisten ihmisten omasta kiinnostuksesta lähtevä opinto- ja järjestötoiminta, kertoo Ojanen. 

Historiikin kirjoittaminen oli Ojaselle hyvin mielenkiintoinen prosessi. 

- Oli kiinnostavaa nähdä, miten omintakeinen maailma tämä opintotoiminta (ja etenkin vanha opintokerhotoiminta) on, Eero Ojanen avaa.

- Itseäni kosketti voimakkaasti se, kuinka paljon ihmiset näkivät vaivaa opintokerhojensa ja ohjaamisen eteen. Historiikkiin olisi ollut mukava saada enemmän jäsenjärjestöjen näkökulmaa, mutta näissä puitteissa se olisi ollut täysi mahdottomuus. Järjestöjen toiminnan kirjo on moninainen ja valtava; siinä olisi paljon tutkimista ja kirjoittamista, Ojanen päättää.  

 

Teksti: Katriina Lius