Asiantuntija avaa: Verkostoista uutta puhtia yhdistykseen
to 30. elokuuta 2018 10.59.00
Toimivan verkoston ytimessä on sitoutuminen verkoston toimintaan, luottamuksellinen ilmapiiri ja vastavuoroisuus. Yhteiset tavoitteet ja työskentelytavat kehittyvät jäsenten näköisiksi matkan varrella. Mikään verkosto ei käynnisty hetkessä, ja verkostosta saatava hyöty voi näyttäytyä vasta pitkän ajan kuluttua. Luottamus toisia toimijoita kohtaan rakentuu sen varaan, miten paljon omia toimintatapoja uskalletaan avata. Vastavuoroisuus tarkoittaa, että kukin verkoston jäsen voi tuoda ainakin jotain yhteiseen pöytään. Ehkä järjestöllänne on erityisosaamista, josta muut kuulisivat lisää tai kenties olisitte hyvä hankekumppani?
Verkostoitumista hyödynnetään järjestöissä tyypillisimmin vaikuttamistyön apuna. Eri järjestöillä on usein yhteisiä tavoitteita, vaikka näkökulma onkin hieman erilainen. Ajankohtaisimpana esimerkkinä tästä ovat sote- ja maakuntauudistus, jossa järjestöt ovat muodostaneet vahvoja verkostoja maakunnallisen näkyvyyden lisäämiseksi. Verkostoissa liikkuu paljon tietoa, koska sen jäsenet tuovat mukanaan muista verkostoista saamiaan tietoja. Näin yksittäisen jäsenen on mahdollista saada nopeasti ja laajasti tietoa ajankohtaisista asioista.
Verkostoilla voi olla osallistujalle myös oman työn hallintaan ja hyvinvointiin liittyviä myönteisiä vaikutuksia, kuten Opintokeskus Siviksen Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä -hankkeen loppukysely osoittaa. Varsinkin pienemmissä yhdistyksissä samanlaista työtä tekeviä kollegoita ei välttämättä ole, jolloin muiden järjestöjen työntekijöistä on arvokasta tukea omaan työhön. Näin ajattelevat myös SoteNavi-hankkeen osallistujat. SoteNavi on Turun ja Tampereen ammattikorkeakoulujen, Epetek ry:n ja Siviksen yhteishanke, jossa valmennetaan pieniä ja keskisuuria sote-alan järjestöjä ja yrityksiä vahvistamaan muutosvalmiuttaan. Yhteisen asian äärelle on ollut helppo kokoontua, ja ideoita on jaettu mm. osaamisen kehittämisen käytännöistä, digitalisaation haltuunotosta ja työkuormituksen hallinnasta. Nopeasti muuttuvassa ympäristössä ei yksin oikein pärjää, varsikaan jos resursseja on rajallisesti. Ja miksi pitäisikään, kun ympärillä on osaavia kollegoita ja yhteisöjä.
Teksti: Heidi Ristolainen