Asiantuntija avaa: Osaaminen edellä

ti 24. huhtikuuta 2018 12.59.00

Osaaminen on edelleen yksi tämän hetken hittisanoista. Se laitetaan mielellään asian kuin asian eteen kuvaamaan toiminnan osaamislähtöisyyttä. On osaamiskartoitusta, osaamistavoitteita, osaamispisteitä, osaamismerkkejä ja osaamisen arviointia. Aito osaamislähtöisyys vaatii kuitenkin toiminnan uudelleen suunnittelua. Se on paljon syvällisempi ja vaativampi prosessi kuin pelkkä etuliitteen lisääminen.

Osaamislähtöisyys (tai -perusteisuus) on opetusta ohjaava periaate, jossa huomio kiinnittyy osaamisen hankkimiseen ja osoittamiseen. Perusperiaate on, että osaamista voi hankkia missä ja milloin vain, ja sitä voi arvioida kuka tahansa aiheeseen perehtynyt. Opetuksen ja arvioinnin lähtökohtana on osaamisen saavuttamisen tukeminen. Osaamislähtöisyys haastaa luopumaan osaamisen hankkimisen aika- ja paikkakeskeisyydestä ja mahdollistaa osaamisen vertaamisen ja tunnustamisen muissa konteksteissa.

Mitä osaaminen oikein sitten on? Tuttua on, että osaaminen voi olla tietoja, taitoja, kokemuksia, asenteita ja verkostoja. Osaamista voi teemoitella esimerkiksi laaja-alaisen osaamisen taitojen ja elinikäisen oppimisen avaintaitojen avulla. Sitä voi luokitella ja sille voi rakentaa tasoja esimerkiksi EQF:ään ja Bloomin taksonomiaan pohjautuen. Osaamista voi hankkia ja osoittaa ja sitä voidaan arvioida.

Osaamislähtöisyyteen liittyy vahvasti ajatus osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Kun toiminta on määritelty osaamislähtöisesti, on sen aikana hankittu osaaminen mahdollista tunnistaa, osoittaa ja arvioida sekä tunnustaa esimerkiksi todistusten ja digitaalisten osaamismerkkien avulla. Käytännössä osaamislähtöisyys voi olla seuraavaa:

1) Osaamisen teemoittelu

Osaamisen teemoittelun avulla voi miettiä, mitä ydinosaamista oma järjestö tuottaa ja mistä osaamisalueista ydinosaaminen koostuu. Moni järjestö tuottaa johtamisosaamista, jonka osa-alueita voivat olla esimerkiksi strateginen johtaminen ja talouden johtaminen. Osaamisen teemoitteluun kuuluu olennaisesti myös sen pohtiminen, mitä kautta omassa järjestössä voi kyseessä olevaa osaamista hankkia. Usein osaaminen ei synny vain yhden toiminnan kautta, vaan se on yhdistelmä esimerkiksi koulutuksia ja vapaaehtoistehtäviä.

2) Osaamiskuvauksien laatiminen

Osaamiskuvaukset tekevät näkyväksi sen, millaista osaaminen on. Koulutuksille voi rakentaa osaamistavoitteita ja vapaaehtoistehtäville tehtäväkuvauksia. Näiden kokonaisuudesta muodostuu oman järjestön osaamiskuvaus esimerkiksi johtamisosaamisen liittyen. Osaamiskuvaukset auttavat järjestöä kertomaan toiminnasta ja markkinoimaan sitä, ja toimintaan osallistuja saa taas eväitä oman osaamisen sanoittamiseen ja dokumentointiin.

3) Osaamisen osoittaminen ja arviointi

Osaamisen osoittaminen ja arviointi asettavat vaatimuksia toiminnan sisällön suunnittelulle: miten suunnitella osaamislähtöinen koulutus ja miten tuoda osaamislähtöisyyttä mukaan vapaaehtoistehtäviin? Ja miten varmistaa, että toimintaan osallistuneet ovat saavuttaneet asetetut osaamistavoitteet? Toiminnan sisällön suunnittelussa tulisi pohtia esimerkiksi erilaisia tapoja osoittaa osaaminen ja arvioida osaamista.

4) Osaamisen tunnustaminen

Hyväksytysti osoitettu ja arvioitu osaaminen on hyvä tunnustaa ja palkita. Tunnuksen tapa riippuu toiminnasta ja yksilön tarpeesta, mutta yleisimmin käytössä ovat osaamistodistukset ja digitaaliset osaamismerkit. Tunnustus voi olla myös esimerkiksi jonkun oppilaitoksen hyväksiluku tai työpaikan saaminen.

Sivis tukee osaamislähtöistä koulutusten suunnittelua erityisesti Sivisverkon kautta. Koulutuksen kokonaissuunnitelma ja opintojaksomallit auttavat rakentamaan järjestölle ydinosaamisalueita ja konkreettisia osaamistavoitteita. Sivisverkosta on myös mahdollista saada virallinen oppilaitoksen todistus ja opintorekisteriote. Siviksen koulutusosaamispolun kautta on mahdollista saada tukea ja ohjausta osaamislähtöisyyteen ja osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyen.

Teksti: Lotta Pakanen

Kuva: Jarmo Siira