Koulutussihteeri Heli Nieminen: ”On aika sanoa näkemiin ja kiitos”

ti 12. joulukuuta 2017 11.41.00

Koulutussihteeri Heli Nieminen on saanut kurkistaa työssään Opintokeskus Siviksessä viidelle eri vuosikymmenelle. 42-vuotisen uran aikana myös Helin titteli on vaihtunut viisi kertaa, ja hän on kokenut huiman muutoksen käsin tekemisestä työskentely-ympäristön teknistymiseen. Pian Helin kalenterista saavat enemmän tilaa läheiset ja rakkaat harrastukset.

Siirryt joulukuun lopussa eläkkeelle 42 työvuoden jälkeen. Mikä on saanut sinut viihtymään Siviksessä?

Ehdottomasti tämä vaihteleva työ. Olen tullut joka päivä ilolla töihin. Tässä vaiheessa tunnen todella kiitollisuutta näin pitkästä ajanjaksosta.

Työssäni olen saanut olla aitiopaikalla tutustumassa järjestömaailmaan, josta Sivikseen tullessani tiesin kovin vähän. Nautin myös asiakaspalvelusta. Olen tullut tutuksi monen jäsenjärjestömme työntekijän kanssa. Yhteistyötä on tehty ilolla ja se on ollut todella antoisaa.

Miten päädyit Sivikseen töihin?

Muutin nuorena Helsinkiin ja asuin Neljännellä linjalla. Kotini vieressä oli Kansanvalistusseuran kirjeopisto, jonne pääsin ensin töihin. Rahoituksen takia moni työntekijä joutui kuitenkin pian hakeutumaan sieltä uusiin tehtäviin, ja Kansanvalitusseuran silloinen rehtori, Jaakko Juura, suositteli minua tänne Opintotoiminnan Keskusliittoon.

Tulin taloon vuonna 1976. Samana vuonna astui voimaan opintokeskuslaki, joka käynnisti myös kurssitoimintamme.

Mitä työhösi on kuulunut?

Työ on muuttunut paljon vuosien varrella. Aluksi hoidin paljon opintokerhoihin liittyneitä asioita ja ja tein luentojen selvityksiä ja tilityksiä. Toimistonhoitajana kaikki sisäiset hankinnat olivat vastuullani. 1990-luvun puolivälissä aloitin kurssisihteerinä ja vastuulleni ovat kuuluneet siitä lähtien jäsenjärjestöjen opintojaksojen ja ammatillisen lisäkoulutuksen selvitykset ja ohjaus, tilitykset sekä opintosetelikoulutukset.

Mitkä ovat olleet suurimmat muutokset Siviksen toiminnassa ja toisaalta omassa tehtävässäsi vuosein varrella?

Ennen töitä tehtiin todella paljon käsin, kuten saatekirjeitä kirjoituskoneella tai materiaalien painamista ja kokoamista. Viime vuosina tekniikka on mennyt niin valtavaa vauhtia eteenpäin, että mikä onkaan tulevaisuus? Meillä Siviksessä ei sentään vielä näy robotteja.

Halusin nähdä uuden koulutuksen ohjausjärjestelmämme Sivisverkon synnyn, ja ehdin vielä käydä kääntymässä Pitkänsillanrannan toimistollammekin. Se on neljäs työskentelypisteeni Siviksen aikana.

Millä mielin siirryt eläkkeelle?

Sivis on ollut minulle eräänlainen oppimisympäristö. Kun on tullut taloon parikymppisenä, ei ole vielä paljon osannut tai tiennyt. Odotan kuitenkin innolla sitä, miltä tuntuu olla eläkkeellä.

En unohda Sivistä, ja uskon, että muistelen useasti menneitä vuosia. Arvelen jääväni kaipaamaan asiakaspalvelua. Tiedä, vaikka löytäisin itseni vielä joltakin jäsenjärjestön luennolta tai tapahtumasta.

Miten vietät eläkepäiviä?

Elämässäni alkaa uusi ajanjakso, mutta en ole halunnut kauheasti suunnitella sitä etukäteen. Uskon, että asiat kulkevat omalla painollaan.

Iloitsen, että omia tuttuja ja sukulaisia voi tavata muulloinkin kuin vain kesälomalla. Lapsenlapsien kanssa vietän varmasti paljon aikaa.

Odotan myös kevättä, kun pääsen mökille haravoimaan ja tekemään muita kevätvalmisteluita. Nautin luonnossa olosta, marjastamisesta ja sienestämisestä. Kutomista jatkan niin kauan kuin kädet vain toimivat.

Mitä terveisiä haluaisit jättää työtovereille ja järjestökumppaneille?

Kiitän lämpimästi kaikkia jäsenjärjestöjen toimijoita sekä työkavereita täällä Siviksessä yhteisestä ajasta ja toivotan hyviä tulevia vuosia.

Mitä omaan jouluusi kuuluu?

Yhdessäoloa perhepiirissä.

Sydämellinen kiitos Helille merkittävästä työpanoksesta ja hyvästä työtoveruudesta. Täällä Siviksessä sinua kaipaa iso joukko pitkäaikaisia ja tuoreempia työtovereita. Kaikkea hyvää tuleviin eläkepäiviin. <3 <3


Teksti: Marinella Ruutu

Kuva: Jarmo Siira