Asiantuntija avaa: Verkosto on vastaus moneen kysymykseen

ma 21. elokuuta 2017 14.40.00

Olen hanketyöläinen. Noin kolmanneksen tehtävistäni hoidan ihan itse. Loppuihin tarvitsen muita ihmisiä, heidän osaamistaan, tietämystään ja kontaktejaan. He ovat minun verkostojani – ehkä arvokkainta omaisuuttani työelämässä.

Hanketyyppinen kehittämis- ja kokeilutyö on usein kestoltaan niin rajoitettu, ettei sen kuluessa ehdi hankkia syvällistä asiantuntemusta kaikesta tarpeellisesta. Siksi monen osaajan kimppa on järkevä tapa työskennellä.

SOSTEn Riitta Kittilä on kirjoittanut muutama vuosi sitten napakan ja yhä ajankohtaisen blogikirjoituksen verkostoista. Sen otsikko kutkuttaa: Jos verkosto on vastaus, mikä on kysymys? Ehdotan muutamia.

1. Mitä kannattaa tarjota esimiehelle selitykseksi, jos työaikana haluaa nauttia hyvästä seurasta?

Olin verkostoitumassa. Ihan totta! Samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa viihtyy. Verkoston ei silti tarvitse perustua ystävyydelle – riittää, että yhteistyö sujuu. Vastavuoroisuus on kuitenkin olennaista. Harva viihtyy verkostossa, jolle ei voi antaa omaa panostaan tai josta ei tunne saavansa mitään.

2. Haluan kokea uudelleen sen kauhunsekaisen innostuksen, kun kävelin ensimmäisen kerran seiskaluokkalaisena yläasteen pihalle. Miten?

Verkoston ideana on jakaa osaamista yhteiseen käyttöön. Sitä ei oikein pysty tekemään ilman luottamusta. Ensi tapaamisessa hirvittää, toisella kerralla enää hermostuttaa ja kolmannella ehkä jo uskaltaa vähän väläyttää hammasrautaista hymyä otsatukan lomasta. Kaartelulle ja empimiselle pitää antaa oma aikansa, jotta verkoston sydän alkaa sykkiä.

3. Tahdon saada minimiajassa maksimimäärän hyödyllistä tietoa ja uusia ideoita. Mistä?

Parhaimmillaan verkosto on kuin hyvin käyttäytyvä vesiputous: muuttuu joka hetki, mutta pysyy uomassaan. Ihanimmassa verkostotapaamisessa olen saanut tunnin kuluessa noin viiden minuutin välein jonkin hanketyöhöni liittyvän uuden tiedonmurun, ratkaisun tai pulman purtavaksi. Muistilehtiö lisäsivuineen ei ollut enää mahtua laukkuun.

Totuuden nimissä: on niitä toisenlaisiakin kokouksia ollut. Mutta verkosto on myös siitä erinomainen työnteon muoto, että sen laatuun ja mielekkyyteen voi vaikuttaa paljon itse. Onko verkostossa liian vähän jäseniä? Eivätkö työskentelytavat miellytä? Avaa keskustelu, niin saatatte päästä yhteisesti toivottuun muutokseen.

 


Teksti: Eeva Jeronen

Kuva: Jarmo Siira