Kokemusten laari täyttyy huimasti kansainvälisissä verkostoissa
to 20. huhtikuuta 2017 09.57.00
Opintokeskus Sivis toteuttaa kansainvälisiä hankkeita joko itse tai yhteistyössä jäsenjärjestöjensä kanssa.
Tällä hetkellä käynnissä olevia hankkeita on viisi, joissa Siviksen kumppaneina toimivat pohjoismaiset tai eurooppalaiset yhteistyötahot. Hankkeet toteutetaan Euroopan unionin, Pohjoismaisen ministerineuvoston tai Opetushallituksen (ent. CIMO) tuella.
Kysyimme Siviksen kokeneilta hankeosaajilta, millaisissa kansainvälisissä verkostoissa he ovat olleet vaikuttamassa ja minkälaista virtaa nämä kokemukset ovat tuoneet heidän omaan asiantuntijan työhönsä.
Annika Tahvanainen-Jaatinen, Turun aluetoimisto
Annika Tahvanainen-Jaatinen on vielä melko tuore sivisläinen, mutta hoitaa jo konkarin lailla pohjoismaista hankeyhteistyötä. Kansainvälisiin kuvioihin hän tutustui nimittäin jo aiemmin toimiessaan tutkijana Ihmisoikeusinstituutissa.
Tällä hetkellä Annika on Siviksen edustajana pohjoismaisessa Open Badges in Folkbildning -hankkeessa, jonka tavoitteena on lisätä aikuiskoulutussektorin tietoisuutta digitaalisista osaamismerkeistä sekä luoda edellytykset niiden käytön lisäämiseksi.
– Osaamismerkit helpottavat työssä, järjestö- ja yhdistystoiminnassa tai muutoin hankitun osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa, Annika kertoo.
– Hankeyhteistyön aikana laadimme myös käsikirjan digitaalisten osaamismerkkien kriteereistä ja niiden kehittämisestä sekä järjestämme webinaareja ja työpajoja.
Annika kokee, että pohjoismainen kumppanuus on laajentanut hänen työyhteisöään Siviksen ulkopuolelle. Myös monet muut asiat perustelevat hänen mielestään verkostotoiminnan tärkeyttä.
– Pohjoismaisia intressejä yhdistävän hankkeen aikana olen oppinut paljon eri maiden työkulttuureista sekä myös omasta tavastani toimia. Yhteistyö tarjoaa lisäksi lukuisia mahdollisuuksia oman kielitaidon kehittämiselle.
Eri maiden väliseen kanssakäymiseen kuuluu ehdottomasti myös tiivis tiedon jakaminen.
– Saamme hankekumppaneidemme kautta paljon tietoa digitaalisten osaamismerkkien kehittämistyöstä, jota voimme hyödyntää oman asiantuntemuksemme vahvistamiseksi Siviksessä. Samalla jaamme tietysti omia kokemuksiamme ja oivalluksiamme Suomessa tehdystä digitaalisiin osaamismerkkeihin keskittyvästä kehitystyöstä.
Lotta Pakanen, Oulun aluetoimisto
Siviksen asiantuntijana Oulussa työskentelevä Lotta Pakanen malttaa pysähtyä hetkeksi muistelemaan kokemuksiaan kansainvälisestä hanketyöstä, vaikka tällä hetkellä hänen työnsä fokus ja oma sisäinen intohimo suuntautuu järjestökoulutuksen osaamiskokonaisuuksien ja digitaalisten osaamismerkkien kehittämiseen.
Pakanen on ollut Siviksen edustajana kahdessa pohjoismaisessa ja yhdessä yhteiseurooppalaisessa hankkeessa. Pohjoismainen aikuisten oppimisen verkosto NVL teki tunnetuksi osanottajamaidensa aikuisten oppimiseen liittyvää osaamista ja kokemuksia.
Open Badges-hanke loi puolestaan perustaa pohjoismaiselle osaamismerkkityölle, josta myöhemmin muodostui myös Pakasen oman työn keskeinen sisältö Siviksessä. Bulgarian, Turkin, Saksan, Suomen ja Slovenian yhteisessä EU-hankkeessa Easy to join Education, inclusion for all (EASY), jossa Pakanen oli mukana vuonna 2010, pohdittiin järjestölliseen kouluttamiseen liittyviä asioita.
Suomi on selvästi haluttu yhteistyökumppani eri verkostoissa. Miksi?
– Suomi edustaa Euroopan pohjoista ulottuvuutta, joka toivotaan yleensä aina mukaan. Olemme myös olleet hyvällä menestyksellä mukana monissa hankkeissa.
Suomen rajojen ulkopuolelle ulottuvan työkokemuksen myötä Pakanen on saanut ekstravarmuutta omaan tekemiseensä. EU-tason verkostot pitävät kokeneenkin asiantuntijan ajan tasalla järjestösektoria koskevista muutoksista ja uudistuksista.
– Myös perustelutaitoni ovat kehittyneet huimasti, kun omia, suomalaiseen toimintaympäristöön sopivia ratkaisuja on joutunut avaamaan muille.
Miltä Suomessa tehtävä järjestötyö on sitten näyttäytynyt laajemmasta, eurooppalaisesta viitekehyksestä käsin? Tähän Pakasella on napakka vastaus valmiina.
– Voin rehellisesti sanoa, että Suomessa asiat tehdään kansainvälisen mittapuun mukaan hyvin. Täällä uskalletaan kannustaa hankkimaan laadukasta, syvemmän tason osaamista.
– Olemme myös tarkkoja ja jämptejä, mutta ehkä joskus liiankin jäykkiä, Pakanen arvioi.
Riitta Tervasmäki, Tampereen aluetoimisto
Riitta Tervasmäen havainnot kansainvälisestä yhteistyötyöstä tuntuvat vielä vahvasti mielessä.
Kuluneena talvena Tervasmäki testasi Tampereella Future Skills for the Third Sector (FUTUR3)-hankkeessa kehitettyä vertaisoppimisen mallia design thinking. Hänen bulgarialaiset kollegansa loivat mallin verkostossa, joka pyrkii lisäämään tietoa vapaaehtoisia työssään ohjaavien järjestöasiantuntijoiden koulutus- ja urapoluista sekä tulevaisuuden osaamistarpeista.
– Design thinking -malli on eräänlainen ideointiprosessi. Siinä edetään etsimällä vastauksia yhdessä muotoiltuihin kysymyksiin.
Parhaimmillaan asioiden jakaminen jalostuu vertaisoppimiseksi. Tervasmäki huomasi nopeasti, kuinka osanottajat syttyivät vuorovaikutukseen.
– Kokoontumisemme olivat täynnä ajatustenvaihtoa, oivalluksia ja ahaa-elämyksiä. Usein haasteet ovat samat järjestöstä riippumatta.
Tampereen kuuden osanottajan testiryhmä tapasi ohjaajansa johdolla neljä kertaa kahden-kolmen tunnin ajan. Mallia voidaan toteuttaa myös hieman eri tavoin erilaisten toimintaympäristöjen ja ryhmien vaatimusten mukaan.
– Pohdimme tulevaisuusteeman mukaisesti kysymystä siitä, miten kukin voi työntekijänä voi auttaa alue- ja paikallistason yhdistyksiään jakamaan tietoa ja osaamista uusille sukupolville.
– Johtopäätöksemme kiteytyivät sloganiksi Ilon kautta yhdessä näkyvästi!. Mukava toiminta houkuttaa, ja yhteistyöllä voimme rakentaa ja toteuttaa isojakin koulutushankkeita tai tapahtumia. Hallinnon keventäminen vahvistaa resursseja verkostotyöhön, Tervasmäki luettelee.
Futur3-hankkeen kiivaimmassa työskentelyvaiheessa Tervasmäki koki, että malli sopii erityisen hyvin tähän aikaan.
– Toivoisin, että voisimme ilon kautta ja Euroopan laajuisten silmälasien läpi katsoa, mikä omassa toiminnassamme on hyvää.
– Meillä Suomessa asiat ovat ehkä liiankin hyvin ja vellomme helposti pienissä yksityiskohdissa. Esimerkiksi hankkeen kumppanimaassa Sisiliassa pakolaisten virta on jatkuvaa arkipäivää.
Yhteisessä ryhmätyöskentelyssä myös linkki konkretiaan on tärkeä.
– Kukin testiryhmäläinen vei tuliaisena omaan taustaorganisaatioonsa muistilistan asioista, joita sen toiminnassa olisi keskeisintä kehittää, Tervasmäki summaa.
Teksti: Marinella Ruutu
Kuvat: Jarmo Siira
