Taide ja sananvapaus ne yhteen sopii - vai sopiiko?
to 16. helmikuuta 2017 13.30.00
Halleluja!, karjuu Jouko Kyhälä mikrofoniin, ja maailmankuulu huuliharppukvartetti jatkaa amerikkalaisen blueskappaleen tulkintaa. Svängin svengaavilla klubikeikoilla yleisö villiintyy usein tanssimaan, mutta nyt ollaan Kiinassa, jossa kaikki tehdään virallisen kaavan mukaan.
- Kiinalainen kiertuemanageri kauhistui ensin, että et sä voi sanoa Halleluja, sehän on uskonnollista, huuliharppuvirtuoosi Jouko Kyhälä nauraa. Kiertuemanageri onneksi löysäsi kravattia, eikä paikallisen poliisin tarvinnut puuttua peliin.
Huuliharppukvartetti Sväng on kiertänyt Kiinassa jo kahdesti siitä huolimatta, että taiteilijan vapaus on maassa lähinnä teoreettinen konsepti.
Ulkomaisen artistin täytyy ilmoittaa kuukausikausia etukäteen ohjelmistonsa ja hyväksyttää se virallisella taholla. Myös välispiikit pitää ilmoittaa kirjallisena, ja ne käännetään yleisölle kiinaksi. Jos ohjelmaa haluaa muuttaa, täytyy käydä läpi sama kuukausien prosessi.
Kysyntää olisi muuallakin, mutta mikä Svängin saa esiintymään maassa, jossa taiteilijan ilmaisunvapaus on rajatumpaa kuin melkein missään muualla?
- Vuonna 2010 mietittiin, pitäisikö boikotoida Shanghain maailmannäyttelyä. Kiinassa asunut serkkuni sanoi, että ihan turhaa, koska kiinalaisia ei voisi vähempää kiinnostaa. Iso maa tulee toimeen omillaankin. Parasta mitä voi tehdä, on kohdata kiinalaiset yksilöinä. Mitä enemmän ulkomaalaisia sinne tulee, sitä enemmän kohtaamisia syntyy, Kyhälä sanoo.
- Kiinassa keikkailu oli ristiriitainen kokemus, josta en voi sanoa nauttineeni. Mutta ajattelin, että parempi tehdä, kuin olla tekemättä.
Yhtyeestä tekee kiinnostavan lisäksi sen omalaatuinen konsepti. Huuliharppukvartetin ohjelmisto vaihtelee balkanilaisesta kansanmusiikista Chopiniin ja Sibeliukseen. Musiikissa on mukana hauskanpitoa ja riemua, mutta myös runsaasti taiteellisesti haastavia elementtejä.
- Se on koko homman suola, jonka takia olen jaksanut tehdä tätä näin kauan.
Teksti: Anna Holopainen
Kuva: Sväng
