Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä -verkkosivut avattu!

to 16. helmikuuta 2017 13.50.00

Järjestötyössä viihdytään paremmin, mutta myös uuvutaan useammin kuin yksityissektorilla. Miten järjestötyötä voisi kehittää niin, että kuormittavuus vähenee, mutta houkuttelevuus säilyy? Tätä selvitettiin Siviksen Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä -hankkeessa, ja tulokset on koottu hankkeen verkkosivuille.

Järjestötyö innostaa mutta myös uuvuttaa

Lokakuussa 2014 Siviksen asiantuntija Heidi Ristolainen lähetti sähköpostikyselyn rutiinomaisesti muutamalle tuhannelle järjestötoimijalle. Ristolaisen hetkeä aiemmin valmiiksi saama kysely oli osa vuosina 2014-2015 toteutettua järjestötyöntekijöiden työhyvinvointia kartoittavaa hanketta.

Vastauksia tuli lopulta lähes 900  – moninkertaisesti enemmän, kuin Ristolainen olisi koskaan uskonut. Hankkeen loppuvaiheessa Ristolainen vietti jopa junamatkat kooten loppuraporttia, johon koottiin järjestötyöntekijöiden näkemyksiä omasta ammattitaidosta, työn vaatimuksista ja järjestötyön tulevaisuudesta.

Vastauksia saapui erilaisista järjestöistä, mutta kaikissa toistuivat samat aiheet.

Järjestötoimijat kaipasivat työkaluja muun muassa osaamisen tunnistamiseen ja kehittämiseen, hiljaisen tiedon tunnistamiseen ja siirtämiseen, yhteistyökäytäntöjen kehittämiseen ja työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen tukemiseen. Selvityksen pohjalta syntyi myöhemmin ajatus Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä -kehittämishankkeesta.

Mikä järjestötyössä kuormittaa?

Itsenäinen asiantuntijatyö, projektiluontoisuus, määräaikaiset työsuhteet, matkustaminen, ilta- ja viikonlopputyöt, yhteisten käytäntöjen puute, pienet resurssit, luettelevat projektipäällikkö, asiantuntija Heidi Ristolainen ja projektityöntekijä Hanna Visapää järjestötyölle ominaisia piirteitä, jotka lisäävät järjestötyön kuormitusta ja vaikuttavat työhyvinvointiin.

Järjestötyöntekijöistä jopa neljäsosa on määräaikaisessa työsuhteessa, kun vastaava luku kunnallisella puolella on alle 10%.

Muun muassa määräaikaiset työsuhteet vaikeuttavat sekä henkilökohtaisen elämän että koko työyhteisön työn suunnittelua ja työssä jaksamista, kertoo Ristolainen.

Monet järjestöt toimivat valtakunnallisesti, jolloin haasteeksi nousevat kuormittava matkatyö ja töiden kertyminen matkapäivien ajalta. Myös työn ja vapaa-ajan erotteleminen voi olla haastavaa, varsinkin jos järjestössä tehdään myös paljon vapaaehtoistyötä.

Hankkeesta työkaluja työn kehittämiseen

Siviksen Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä  -hankkeen tavoitteena oli kehittää työkaluja järjestöille työntekijöiden osaamisen kehittämisen ja työhyvinvoinnin parantamisen avuksi. Tietoa ja käytännön työkaluja kootaan hankkeen verkkosivuille, jotka julkaistaan helmikuun puolivälissä.

Tärkeässä asemassa hankkeessa oli myös Siviksen oman asiantuntijuuden kehittäminen. Tavoitteena on, että jatkossa Sivis pystyy tarjoamaan jäsenjärjestöilleen entistä paremmin asiantuntija-apua työhyvinvoinnin ja osaamisen kehittämiseen.

Miten työhyvinvointia ja osaamista voi kehittää?

Kolmannella sektorilla viihdytään kuormituksesta huolimatta hyvin: järjestötyöntekijät kokevat huomattavasti keskimääräistä enemmän työn imua. Miten järjestötyötä voisi siis kehittää niin, että kuormittavuus vähenee, mutta houkuttelevuus säilyy?

Ensimmäinen askel muutokseen on tiedostaa järjestötyön ominaispiirteet ja niiden vaikutus työhyvinvointiin ja osaamisen kehittämiseen.

Järjestökenttä on muuttunut, mutta käytäntöjä ei ole kehitetty sitä mukaa. Tuottavuuspaineessa työhyvinvointi jää helposti jalkoihin, Visapää kertoo.

Huomiota tulisi kiinnittää ainakin perehdytyskäytäntöihin, osaamisen jakamiseen, yhteisiin käytäntöihin, yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Oleellisia ovat myös itsensä johtamisen taito sekä mahdollisuus suunnitella omaa työtä.

Matkapäivän jälkeen tulisi olla mahdollista pitää palauttava etäpäivä, ja työparityöskentelyllä ja sisäisen viestinnän tehostamisella saadaan hiljaista tietoa näkyväksi, sanoo Visapää.

Myös johtamiskäytäntöjen täytyy olla kunnossa.

Puheenjohtajan kannattaisi osallistua työhyvinvoinnin tukemiseen esimerkiksi kehityskeskustelujan avulla, mutta se ei ole mahdollista ilman yhdessä sovittuja rakenteita, Ristolainen sanoo.

Hallituksesta löytyvää asiantuntijuutta hyödynnetään nykyisellään liian vähän, lisää Visapää.


Teksti: Anna Holopainen

Kuva: Jarmo Siira

 

 

Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä -hanke

  • Juttua varten on haastateltu Opintokeskus Siviksen Osaaminen ja työhyvinvointi järjestötyössä -hankkeen projektipäällikkö Heidi Ristolaista ja projektityöntekijä Hanna Visapäätä. ESR-rahoitteinen hanke alkoi 2015 ja päättyy kesällä 2017 loppuseminaariin.
  • Hankkeen verkkosivuille on kerätty tietoa, työkaluja ja hyviä käytäntöjä. Sivuille päivitty uutta tietoa kesän loppuun asti, eli linkki kannattaa laittaa talteen! Palautetta ja kehitysideoita voi lähettää osoitteeseen heidi.ristolainen@ok-sivis.fi