SivisNyt logo

SivisNyt uudistui

Tutustu uuteen sivustoon >

Saanko esittäytyä: Anna Holopainen

ma 16. tammikuuta 2017 10.55.00

news picture

Älähdän ääneen, kun astun ulos raitiovaunusta ja suoraan vesilammikkoon. Tammikuinen Helsinki ei näytä parastaan vuoden toisena maanantaiaamuna. Kirkkaasti valaistun raitiovaunun jälkeen Hakaniemen harmaus iskee silmille, mutta ajatuksissani olen jo neljä kerrosta katutasoa ylempänä ja tulevissa kevätkuukausissa Siviksen viestintäharjoittelijana.

Kahlaan mokkakengät jalassa loskassa ja kertaan tapahtumia, joiden ansiosta olen maanantaiaamuna työmatkalla. Aloittaessani suomen kielen opinnot Helsingin yliopistossa en arvannut kiinnostuvani viestintätehtävistä. Opintoala ei tuntunut omalta. Harkitsin vakavissani alanvaihtoa, ja ehdin jo pyörähtää muutaman vuoden sosiaalityön puolella.

Käännekohdaksi alkavalla urapolullani muodostui viestintäharjoittelu pienessä sosiaalialan asiantuntijajärjestössä, jossa tsempattiin ja sparrattiin kollegoja yli työtehtävärajojen. Varsin pian ymmärsin, ettei kiinnostavin viestijä suinkaan tule viestintäosastolta, vaan asiantuntija itse on usein paras ihminen kertomaan omasta osaamisalueestaan.

Ala vaihtui, rakkaus järjestötoimintaan on ja pysyy. Vapaaehtoistyö monikulttuurisuustyön parissa vaihtui hiljalleen viestintäpesteihin globaalikasvatustyön ja kaupunkikulttuurin parissa. Mielekkään vapaa-ajan tekemisen lisäksi järjestötoiminta on allekirjoittaneelle tapa vaikuttaa yhteiskunnallisesti, laajentaa perspektiiviä, verkostoitua ja oppia uutta.

Osaamista viestinnän tekemiseen olen hankkinut opiskelun ohessa muun muassa markkinointiviestinnän puolelta, jossa sosiaalinen media on vahvasti läsnä. Myös järjestömaailmassa pinnalla on somen hyödyntäminen viestinnässä, kuten toiminnasta tiedottamisessa ja jäsenhankinnassa, mutta myös työyhteisön kulttuurin ja asiantuntijuuden rakentamisessa. Myös tätä pääsen ilokseni seuraamaan Siviksen perspektiivistä kevään ajan.

Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta tällä hetkellä taidan pitää ainakin omaa työelämäkarttaani oikein päin kädessä, sillä urapolulla eteneminen tuntuu mielekkäämmältä kuin aiemmin. Haastavissa tilanteissa yritän pitää mielessäni stoalaisfilosofi Epiktetoksen kuvauksen onnellisuudesta: asiat sinällään eivät vaivaa meitä, vaan se, miten ne näemme. Aina se ei onnistu - esimerkiksi loskaisena tammikuun aamuna – mutta tärkeämpää se onkin suuressa mittakaavassa. 

Teksti: Anna Holopainen
Kuva: Anu Törrö

Anna Holopainen

Viestintäharjoittelija, kevät 2017
Perhe: avopuoliso
Harrastukset: vapaaehtoistyö Suomessa ja ulkomailla mm. globaalikasvatuksen ja kaupunkikulttuurin parissa sekä ystävien kanssa perustettu lukupiiri