Liisa Leskinen suuntaa Siviksestä tanssilavoille

pe 28. lokakuuta 2016 09.30.00

Liisa jää eläkkeelle vuoden 2016 lopussa. Nyt hän on aloittanut hyvin ansaitun loman ja totuttelee uuteen elämänrytmiin. Eläkkeellä Liisa aikoo ulkoilla, lukea, viettää aikaa lastenlasten kanssa ja elvyttää lavatanssiharrastustaan. Miltä uusi elämänvaihe tuntuu viikon totuttelun jälkeen?

– Kummalliselta tuntuu. Ei tätä oikein taida vielä ymmärtää. Aika on mennyt nopeasti. Aloitin työt OK-opintokeskuksessa, sittemmin työnantajaksi vaihtui Opintotoiminnan Keskusliitto ja nyt jään eläkkeelle Opintokeskus Siviksestä, Liisa luettelee.

Liisan työnkuva on elänyt organisaation muutosten mukana. Voidaankin sanoa, että Liisa tuntee Siviksen kuin omat taskunsa. Hän aloitti luontojärjestöjen opintosihteerinä. Myöhemmin kenttä laajeni kaikkiin järjestöaloihin. Viimeiset vajaat kymmenen vuotta on mennyt erityisesti vertaisopintoryhmien parissa. Työhön on kuulunut ohjaamista ja tukihakemusten käsittelyä. Liisan tehtävänä on myös ollut tunnistaa järjestöistä tulisieluisia opintoryhmien kehittäjiä ja kulkea heidän kanssaan eteenpäin. 

– Aloittaessani töitä tehtiin paljon pareittain. Se oli tosi hienoa, etenkin uudelle työntekijälle. Opin aina uutta niin työkavereista, sisällöistä kuin OK-metodistakin. Toisen työskentelyä läheltä seuratessa pääsi hyvin sisälle siihen, miten talon koulutuksia vedettiin, Liisa kiittelee.

Liisan rooli muuttui vuosien varrella paitsi sisällöllisesti myös työtavoiltaan. Alussa työskentely tapahtui suurimmaksi osaksi kasvokkain. Tietokoneita ei ollut, joten niiden kanssa ei tarvinnut seurustella. Myöhemmin ihminen vaihtui ikävän usein ruudun kautta viestimisiin.

– Verkkokeskustelun ja sähköpostien kasvottomuus tuntuu kylmältä ihmiskontakteihin verrattuna. Ihmisten välinen vuorovaikutus on aina korvaamatonta. Onneksi ympärillä on ollut työkavereita, hyvä henki ja toisia tukemisen kulttuuri, tuumaa Liisa.

Liisa on oppinut vuosien varrella paljon niin sivistystyöstä kuin itsestäänkin. Osaamisen ohella onnistumisekseen hän laskee opin siitä, että itseään tulee kohdella ihmisenä ja maailman parhaana minänä. Se kuulostaa ajatuksena ja elämänkatsomuksena paitsi armolliselta, myös elintärkeältä.

– Olen työssäni saanut ihan hirveän paljon itselleni.  Mitä avoimempi on, sitä enemmän saa itse ja osaa myös antaa muille, summaa Liisa.

Sivistä Liisa kuvailee hiljaisten signaalien tulkitsijaksi ja uusien tuulien haistelijaksi maailman virtauksissa. Liisan sanoissa kaikuu tulevaisuuden visio, edistyksellisyys ja ihmislähtöisyys. Millaisia toiveita tuoreella eläkeläisellä on tulevaisuuden varalle?

– Toivon, että pienryhmätoiminnan tarjoamat mahdollisuudet huomioidaan järjestöissä ja yhdistyksissä. Pienryhmässä kasvetaan sekä ihmisinä että järjestötoimijoina, painottaa Liisa Leskinen.