Kiitos ja kumarrus, Ahti Valke

ti 19. huhtikuuta 2016 10.03.00

Lyhythihainen paita. Lämpömittarissa +10 astetta. Vilu.

Touko-kesäkuun vaihde vuonna 1993 oli Karjalassa kylmä. OK-opintokeskuksen koulutuspäällikkö Ahti Valke paleli kesävaatteissa kaksi viikkoa Petroskoissa ja Kotkatjärvellä.

– Kotkatjärven kerrostalossa oli kylmempää kuin ulkona: lämmitystä ei kesäkautena ollut ja asunnot olivat jääkaappeja. Kohtalaisen uudessa talossa oli seinissä parin sentin rakoja. Oli tietysti raikasta nukkua, Valke muistelee.

Vilun kaveriksi pukkasi hiki. Tuskanhiki.

Valke oli odottanut suihkua useamman päivän. Vihdoin Kotkatjärvellä oli pesuvettä. Sitä oli lämmitetty samovaarin tapaisella kuumavesivaraajalla. Odotukset olivat korkealla.

– Käänsin varovasti suihkun hanasta. Sekoittaja ei toiminut, vaan vesi oli tulikuumaa. Astuin salamannopeasti askeleen taakse, jolloin ammeen toinen pää nousi kuin veneen kokka ja minä lensin selälleni paukauttaen pääni ammeen reunaan. Onneksi en ollut aukaissut vesihanaa kuin vähän, joten palovammat jäivät vähäisiksi.

Vilun ja kuuman suihkun lisäksi Valke tutustui Petroskoin, Aunuksen, Kotkatjärven ja Kostamuksen maisemiin. Hän kävi Karjalassa työmatkoilla kymmeniä kertoja 1990-luvulla. Koulutusmatkat liittyivät lähialueyhteistyöhön Karjalan Tasavallan kanssa.

Muutos on pysyvää

On päivänselvää, että muutos on myllertänyt Ahti Valken työnkuvaa kerran jos toisenkin.

Voimakkaan kehittämisen ajaksi hän nimeää 1990-luvun. Silloin valtionosuusjärjestelmä mullisti opintokeskuksen talouden, kun siihen asti haavoittuva talous saatiin vakaammalle perustalle.  Kansainväliset hankkeet lisääntyivät, esimerkiksi lähialueyhteistyö Karjalan Tasavallassa ja Pietarissa, EU-hankkeet ja Pohjoismaiset hankkeet.

Vuosituhannen alussa otettiin käyttöön Okryverkko. Se oli mittatilaustyönä opintokeskukselle tehty sähköinen koulutustoiminnan hallintojärjestelmä.

– Sähköinen järjestelmä oli välttämätön, jotta saatoimme selvitä. Toiminnan volyymi kasvoi vuosittain jopa kymmeniä prosentteja.

Ahti Valken kädenjälki näkyy monessa: esimerkiksi Opintokeskus Siviksen henkilöstöhallinnan kehittämisessä, valtionapuhankkeissa ja opintosetelikoulutuksessa. Hän nimeää mieluisimmaksi työksi kouluttamisen ja toiminnan kehittämistyön yhdessä kollegoidensa kanssa.

Hyvän elämän jäljillä

Ahti Valken uran tärkein käännekohta tapahtui kolmekymppisenä.

– Silloin päätin olla tekemättä työuraa. Päätin tavoitella vain hyvää elämää. Jälkikäteen ajatellen päätös oli oikea. Työtkin on tullut siinä sivussa tehtyä.

Ihmisyys. Sen Valke kaivaisi naftaliinista, jos saisi palauttaa yhden vanhan konstin ja korvata pussillisen uusia.

– Ihminen on ensisijassa päämäärä ja tarkoitus sinänsä, ja vasta toissijaisesti väline, esimerkiksi työntekijä. Tämä ajatus näkyi voimakkaasti vapaassa sivistystyössä ja myös opintokeskuksen toimintaperiaatteena tullessani taloon. Vasta 1990-luvulla elämän ja ihmisen arvoa alettiin mitata yksinomaan talouselämän välineenä.

Valken eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä muutos myllertää taas: OK-opintokeskuksen nimi muuttui Opintokeskus Sivikseksi. Nimi viittaa opintokeskuksen olennaisimpaan tehtävään: sivistykseen ja sivistyksen merkityksen korostamiseen.

– Ihmiskunta tarvitsee sivistystä välttyäkseen sodilta ja väkivallalta. Tietojen ja taitojen lisäksi tarvitaan sydämen sivistystä.

Siihen Ahti Valkekin aikoo paneutua eläkepäivillään. Opettajikseen hän on valinnut alan ammattilaiset: 6- ja 3-vuotiaat lapsenlapsensa.

– He saavat toimia loppuelämäni suunnan näyttäjinä. Jatkan pohdiskeluja ihmisyksilön merkityksettömästä asemasta äärettömässä kosmoksessa. Aion myös parantaa hengitystekniikkaani, koska oikea hengitys voi jo yksistään luoda positiivista merkitystä maailmankaikkeuden massiivisessa puristuksessa. Ja totta kai historiaa, filosofiaa, kirjallisuutta, taiteita ja luonnontietoa on aina ilo opiskella. 

KUVATEKSTI

Ahti Valke ja kollega Maija Lintunen 1990-luvulla. –Maijan kanssa toteutimme yhdessä kymmeniä koulutuksia muun muassa Karjalan Tasavallassa, Valke kertoo.

Teksti: Tia Yliskylä