Kokous on vuorovaikutustilanne, jossa eri henkilöiden välisellä kommunikaatiolla ja viestinnällä on suuri merkitys.

Hyvä kokous ei ole pelkästään puheenjohtajan tahdon ja taitojen varassa. Myös osallistujalla on vastuu kokouksen onnistumisesta. Jokainen voi vaikuttaa kokousilmapiiriin perehtymällä kokousasioihin, kertomalla avoimesti ja toisia kunnioittaen oman mielipiteensä, kokemuksensa ja odotuksensa.

Kokouksella on kaksi tasoa: asia- ja tunnetaso. Kokouksen kulkua edistää se, että jokainen osallistuja tuntee oman reagointitapansa (ärsyke - tulkinta - tunteet - käyttäytyminen) eri tilanteissa, eikä anna tulkinnoille ja tunteille liikaa valtaa. Vuorovaikutustilanteessa yksinomaan sanoilla on melko pieni merkitys. Vakuuttavassa viestinnässä ja ilmaisussa sanojen, äänen ja kehon kielen tulisi olla tasapainossa. Kysymällä saa tietoa, toisen voi vetää mukaan keskusteluun, voi tuoda esiin uusia näkökulmia, antaa tunnustusta, ehdottaa harkitsemaan uudelleen jne. Kuunteleminen ja joustavuus vievät kokousta eteenpäin, samoin minä-kieli: "Olen sitä mieltä, että..."

Kokouksissa voidaan kokeilla myös osallistavia työmenetelmiä osanottajien osallistumismotivaation ja aktiivisuuden lisäämiseksi. Uudenlaiseen kokoustyöskentelyyn kuuluvia työskentelymenetelmiä ovat mm. kuulemiskierrokset, ideapajat ja erilaiset pienryhmätyöskentelyn muodot.

Osallistavista kokouskäytännöistä hyötyvät parhaiten yhdistyksissä pitempään toimivat työryhmät, tiimit ja toimielimet. Esittelyyn pohjautuvat päätöskokoukset kuten yhdistyksen kokoukset noudattavat tarkemmin perinteistä, muodollista kokouksen kulkua. Avainasemassa kokoustyöskentelyn ja vuorovaikutuksen kehittämisessä on kokouksen puheenjohtaja.