Havainnointi

Iso osa arkipäiväisestä arviointitiedon keräämisestä perustuu havainnoinnille. Esimerkiksi järjestössä työntekijä osallistuu monenlaisiin tilaisuuksiin, joissa hän kerää havainnoimalla tapahtumia ja ihmisiä tietoa oman työnsä kehittämiseksi. Havainnoinnin avulla saadaan tärkeää tietoa esim. osaamisesta koulutuksen jälkeen. Sen avulla saadaan ensi käden tietoa tapahtumista ja prosesseista.

 

Havainnoinnin tyyppejä

Havainnointi tehdään jossain tilanteessa joko avoimesti tai salaa. Jos johonkin tilaisuuteen mennään erityisesti havainnoimaan toimintaa, avoimuus on suositeltavaa.

Havainnoija tai arvioija voi valita tietyn roolin, mikä vaikuttaa havainnoin tapaan ja siitä saatavaan tietoon. Osallistuvalla havainnoinnilla saadaan lähinnä laadullista tietoa: havainnoija tekee muistiinpanoja, mutta siinä ei käytetä esim. numeerisia lomakkeita.  Osallistuvaa arviointia on kolmea tyyppiä: arvioija voi olla ryhmässä etäisenä, aktiivisena tai täysvaltaisena jäsenenä. Täysvaltaisuudella tarkoitetaan sitä, että osallistuja on normaalisti osallisena kaikessa ryhmän tekemisessä, jolloin havainnointi voidaan joutua tekemään salaa, mikä voi olla eettisesti ongelmallista. Etäinen arvioija taas on passiivisempi. Aktiivisesti ryhmässä toimiva arvioija osallistuu ryhmään, mutta sen jäsenet ovat tietoisia havainnoinnista.

Strukturoitu havainnointi on eräs tärkeimmistä ei-osallistuvan havainnoinnin muodoista. Jako ei kuitenkaan ole aivan tarkka, koska ryhmän jäsenkin voi käyttää valmiiksi laadittuja koodausjärjestelmiä ja puhtaasti ei-osallistuva havainnointi on arviointitoiminnassa harvinaista. Strukturoidussa havainnoinnissa päätetään etukäteen, mitä havainnoidaan ja havainnointipöytäkirja voidaan tuottaa etukäteen. Siihen voidaan esim. kouluttajan työn arvioimiseksi tuottaa ennalta kategorioita, kuten kouluttaja hymyilee, kysyy, ottaa vastaan kommentteja jne. Havainnoidut asiat merkitään esiintymistiheyden mukaan, aikajaksoilla tms.

Käytännössä järjestön toimija, joka havainnoi ympäristöään, on yhdistelmä näitä kaikkia tyyppejä: välillä hän osallistuu täysin, välillä tarkkailee ja välillä on vain havainnoija. Yhtä kaikki hänen tehtävänään on varmistaa, ettei havainnoinnista koidu haittaa osallistujille.

 

Miten tietoa kirjataan?

Strukturoitujen havaintomatriisien täyttäminen ja niistä arviointitiedon tuottaminen on usein suhteellisen helppoa, mutta osallistuva havainnointi on usein vaikeampaa koodata.

Yksinkertaisimmillaan se on toki hyvien ideoiden kirjaamista muistikirjaan, mutta jos havainnointia haluaa harrastaa säännönmukaisemmin, tietoa tulisi koodata jotenkin. Koodiluokituksia voivat olla mm. kuvaukset jostain, omat näkemykset, selvitettävät asiat jne. Muistiinpanoista kertyy laadullista tietoa. Usein jokainen havainnoija muodostaa oman koodausjärjestelmänsä. ”Muistikirjamerkintöjä” vartenkin voi kehittää oman systeemin.

Havainnoinnista saatava materiaali on usein hyvin subjektiivista ja siihen vaikuttavat havainnoijan omat näkemykset ja oletukset. Havainnointikyky ja muisti (joiden perusteella tietoa kirjataan) ovat usein selektiivisiä. Täyttä kuvaa arvioitavasta asiasta ei aina saakaan havainnoimalla, vaan havainnointiaineistoa tulisi täydentää esim. haastattelujen avulla.

 

Hyötyjä ja ongelmia

Havainnoinnin hyvä puoli on se, että sillä saadaan suoraa tietoa prosesseista, joka auttaa vastaamaan ”miksi?” -kysymyksiin ja arvioimaan syitä ja seurauksia. Koulutusarvioinnissakin havainnointi voi olla vastaus autenttisuuden haasteisiin.

Toisaalta havainnointi on työlästä ja usein kallista. Lisäksi silloin, kun halutaan tuottaa objektiivinen arviointiraportti, on pidettävä huolta, ettei havainnoija omalla toiminnallaan ole haitannut tai muuttanut toimintaa. Omaa työtään varten havaintoja keräävä työntekijä on toki erilaisessa asemassa, koska hän raportoi havaintojaan lähinnä vain itselleen. (Evaluation Trust 2007; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)