Haastattelu

Haastattelujen tekeminen on eräs järjestöjen arvioinnissa eniten käytetyistä menetelmistä. Haastattelujen avulla saadaan yksityiskohtaista tietoa haastateltavien mielipiteistä ja syy-seuraussuhteiden arviointia palvelevaa tietoa. Tieto on yleensä laadullista, mutta jossain määrin sitä voidaan esittää myös numeerisessa muodossa.

Haastattelu voidaan tehdä kasvokkain, mutta myös esim. puhelimitse tai sähköpostitse. Menetelmänä haastattelu vaatii toteuttajalta jonkin verran teknistä osaamista, ja ihmissuhdetaidoistakin on apua. Haastattelu voidaan nauhoittaa, videoida tai siitä voidaan tehdä muistiinpanot.

Haastattelun tyyppejä

Strukturoitu – Ennalta rakennetut standardoidut kysymykset kuin kyselylomakkeessa. Lomakkeeseen verrattuna etu on kuitenkin vuorovaikutuksessa, vastaaja voi innostua vastaamaan syvällisemmin haastattelijan läsnä ollessa. Sopii tilanteisiin, joissa tarvitaan yhdenmukaisuutta, mutta sen avulla ei aina saada kaikkea oleellista tietoa kerättyä.

Puolistrukturoitu – Tätä menetelmää käytetään arvioinnissa useimmin. Tässä haastattelija on päättänyt käsiteltävät teemat ja laatinut osan kysymyksistä. Kysymysten sanamuotoja ja järjestystä voidaan kuitenkin vaihtaa keskustelun aikana ja tarkentavia kysymyksiä voidaan tehdä. Haastattelun aikana vaihtelevat strukturoitu ja vapaamuotoisempi keskustelu. Menetelmä vaatii haastattelijalta joustavuutta ja pelisilmää.

Strukturoimaton – Tässä menetelmässä käydään vapaamuotoista keskustelua jonkin aiheen ympäriltä. Tavoitteena on esim. muodostaa siitä yhteinen käsitys. Menetelmä on joustava ja mahdollistaa syvällisen ja usein ennakoimattomankin tiedon saamisen, mutta se mahdollistaa myös aiheesta poikkeamisen ja tiedon koodaamisen ongelmia. Haastattelijan tulee olla varsin hyvin perillä siitä, mitä tietoa hän haluaa saada.

Syvähaastattelu – Tämä menetelmä on lähinnä luonteeltaan strukturoimaton. Siinä käsitellään tiettyjä teemoja, mutta se, miten keskustelu etenee, riippuu haastateltavasta. Kysymyksiä jatketaan, kunnes käsiteltävä asia on käsitelty tyhjentävästi. Tämä on vaativa menetelmä ja haastattelijan tulee olla osaava.

Kysymystyyppejä haastattelussa käytettäväksi

Kysymystyyppejä on monenlaisia. Tässä esitellään muutama arvioinnissa helposti hyödynnettävä.

Suljetut kyllä/ei -kysymykset: Näitä voi käyttää esim. taustatietojen keruussa, mutta muuten niitä tulisi välttää, koska ne eivät kannusta haastateltavaa kertomaan omista mielipiteistään.
Esimerkkikysymys: ”Oletko aiemmin osallistunut järjestämillemme kursseille?”

Asteikkokysymykset: Voidaan käyttää tarkentamaan kysyttäviä asioita.
Esimerkkikysymys: ”Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka tyytyväinen olit koulutukseen?”

Avoimet kysymykset: Näiden kysymysten avulla haastateltava voidaan saada kertomaan mielipiteistään enemmän. Kysymysten tyyppejä ovat esim.

Suorat kysymykset: ”Mitä mieltä olit koulutusohjelmasta?”
lauseen jatkaminen: ”Halusin tulla tähän koulutukseen, koska…”

Ohjaavat kysymykset: Näiden avulla voidaan ohjata keskustelun suuntaa.
Esimerkkikysymys: ”palataksemme alkuperäiseen teemaamme, miten kehittäisit koulutusta?”

Tunnustelevat kysymykset: Näillä kysymyksillä haetaan esim. ympäripyöreisiin vastauksiin selkeyttä. Tunnustelevia kysymyksiä ovat esim.

Selventävät: ”Voisitko selventää, mitä tarkoitit…?”
oikeuttavat: ”Miten päädyit tähän tulokseen?”
esimerkkien antaminen: ”Voisitko antaa esimerkkejä tästä asiasta?”

Voimavaroihin tai selviytymiseen liittyvät kysymykset: Näillä yritetään kysellä menneistä esim. järjestön toimintaan liittyneistä kriiseistä. 
Esimerkkikysymys: ”Nyt kun olet kertonut yhdistyksesi koulutustoiminnan ongelmista, haluaisin kysyä, miten te selvisitte ongelmistanne?”

Tulevaisuuskysymykset tai ”ihmekysymykset”: Tällä kysymystyypillä voidaan hakea esim. haastateltavien sitoutumiseen ja järjestön kehittämiseen liittyviä kysymyksiä. Tulevaisuuskysymykset ovat realistisempia, ihmekysymyksillä haetaan ihanteellista tulevaisuuden tilannetta.
Esimerkkikysymykset: ”Miten kuvaisit toimintaasi yhdistyksessä kahden vuoden päästä?” ”Missä tilanteessa haaveilet järjestösi olevan kahden vuoden päästä?”

Tavoitteeseen liittyvät kysymykset: Nämä ovat lähellä mielipidekysymyksiä, mutta ne voidaan liittää jonkin tavoitteen kartoittamiseen ja kuvaamiseen.
Esimerkkikysymys. ”Mitä odotatte tältä hankkeelta?”

Motivoivat kysymykset: Näiden kysymysten avulla haetaan erityisesti mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, mikä vastaajaa motivoi. Kysymykset koskevat esim. tekemistä ja sen tuloksia tai koettua pakko tai uhkaa.
Esimerkkikysymys: ”Mikä saa sinut motivoitumaan kouluttajakoulutusten vetämiseen?”

Vältettäviä kysymyksiä

Seuraavanlaisia kysymyksiä tulisi haastatteluissa välttää:

  • Liian pitkät kysymykset: haastateltava putoaa kärryiltä kesken kaiken.
  • Kahta asiaa samassa kysymyksessä kysyvät asiat? (”Miten yhdistyksesi koulutus nyt toimii ja miten parantaisit sitä?”)
  • Ammattislangia tms. sisältävät kysymykset, elleivät kaikki ole asiantuntijoita. Kysymysten tulee olla ymmärrettäviä.
  • Johdattelevat kysymykset ja esim. jotakin vastausvaihtoehtoja suosivat kysymykset ("olihan koulutus hyvä?".

Käytännön ohjeita haastattelijalle

  • Haastatteluun valitaan osallistujat jollain yhdessä sovitulla tavalla. Haastateltavilta tulee saada lupa haastatteluun, mieluiten kirjallisena. Tässä yhteydessä tulee käydä läpi, miten tietoa käsitellään. Eettiset pelisäännöt tulee muistaa.
  • Kysymyksiä kannattaa testata etukäteen, että ne ovat selkeitä ja yksiselitteisiä.
  • Jos haastattelun tallentamiseen käytetään teknisiä laitteita, niiden toimivuus tulee varmistaa ennen haastattelua. Nauhoittaminen jännittää usein haastateltavaa, joten istunto voidaan aloittaa rentouttavalla keskustelulla ennen varsinaista haastattelua. Nauhoittamiseen tarvitaan haastateltavan lupa. Nauhurin piilottaminen kertomatta siitä haastateltavalle on epäeettistä.
  • Keskustelun alussa haastattelija esittelee itsensä. Jos kyseessä on puhelinhaastattelu, tulee kysyä, onko hetki sopiva haastateltavalle. Tämän jälkeen kerrotaan haastattelun tarkoitus. Haastattelun lopuksi kerrotaan siitä, miten ja mihin tietoja käytetään ja miten haastateltavat saavat tietoa arvioinnin tuloksista.
  • Ensivaikutelma on tärkeä. Puhutaan ns. kolme sekunnin säännöstä: haastateltava luo tässä ajassa mielikuvansa haastattelijasta.
  • Haastattelijat tarvitsee ihmissuhdetaitoja: hänen tulee osoittaa olevansa kiinnostunut haastateltavasta ja kunnioittaa tätä. Haastattelijan tehtävänä ei ole esitellä omia näkemyksiään, vaan hankkia tietoa.
  • Vastaaja kaipaa haastattelutilanteessa rohkaisua. Haastattelija voi kannustaa vastaajaa esim. nyökkäämällä, luomalla haastateltavaan kannustavan katseen tai muilla eleillään. Hän voi välillä myös sanoa välisanoja, kuten ”mmm”, ”niin” jne. Vastausvaihtoehtoja voidaan myös esitellä esim. vaihtoehtokorttien avulla, jossa kaikki mahdolliset vastausvaihtoehdot on annettu. Tämä voi rohkaista epävarmaa vastaajaa.
  • Haastatteluun voi liittyä myös valtasuhteita, jotka liittyvät esim. haastateltavien ikään, sukupuoleen tai etniseen taustaan. Nämä tulee muistaa ja niiden aiheuttamat mahdolliset ongelmat minimoida.
  • Jos haastattelijalta menee jotain ohi esim. muistiinpanoja tehtäessä, haastateltavaa voi pyytää tarkentamaan.
  • Kysymysten tulee olla neutraaleja, ei johdattelevia. Niiden tulee myös tuottaa enemmän informaatiota kuin pelkän kyylä/ei -vastauksen. Älä kysy: "pidithän koulutuksesta x?" tai edes ”piditkö kurssista x?” vaan ”mitä pidit kurssista x?”.

Tiedon kerääminen ja raportointi

Haastattelun aikana keskustelua voidaan tallentaa esim. kirjoittamalla, nauhoittamalla tai videoimalla. Koska nauhoitus ei aina kerro koko totuutta tilanteessa, haastattelijan kannattaa joka tapauksessa kirjoittaa tilanteesta myös muistiinpanoja.

Pelkkiin muistiinpanoihin turvautuminen on harvoin suositeltavaa: se hidastaa haastattelua ja haastattelijalta jää helposti tärkeitäkin asioita kuulematta. Suositeltavampaa on nauhoittaa tilaisuus ja tehdä joitain muistiinpanoja. Ne jäävät jäljelle myös, jos nauhuri ei jostain syystä toimikaan.

Nauhoitukset litteroidaan usein sanasta sanaan. Silloin, kun tämä ei ole tarkoituksenmukaista, siitä kirjataan pääkohdat ylös ja tärkeimmät kommentit sanasta sanaan.

Hyötyjä ja ongelmia

Haastattelemalla ihmisiä saadaan paljon laadullista tietoa ja tietoa syy-seuraussuhteista. Se onkin hyvä menetelmä esim. kyselylomakkeen rinnalla. Tiedon analysointi kuitenkin vaatii viitseliäisyyttä ja aikaa.

Menetelmän ongelmat liittyvät sen työläyteen: kymmenenkin haastattelun tekeminen ja purku vaativat useamman kymmenen tunnin työpanoksen. Lisäksi haastattelijan ennakko-oletukset ja arvostukset voivat vaikuttaa haastattelutilanteeseen. Haastattelujen tekeminen on taitolaji, jota oppii parhaiten tekemällä. Sitä kannattaa harjoitella ennakkoon tutussa seurassa. (Sosweb 2008, 2007, Evaluation Trust 2007; Harvey 1998a, 1998b, McAteer 1998).