Fokusryhmä

Fokusryhmä on arviointien tiedonhankinnassa usein käytetty ryhmähaastattelumenetelmä, jonka avulla saadaan kerättyä laadullista tietoa. Sen avulla saadaan halutuista teemoista runsaasti tietoa varsin tehokkaasti. Fokusryhmätyöskentelyn keskusteleva ja osallistava ulottuvuus tekee siitä hyvän menetelmän järjestöjen käyttöön. 
 

Mitä?

Fokusryhmässä haastatellaan vetäjän johdolla n. 6-12 ihmistä kerrallaan. Ryhmän ihannekokona pidetään n. 8:aa osallistujaa.

Haastattelumallina fokusryhmä on puolistrukturoitu eli osa kysymyksistä on asetettu tarkemmin ja muuten edetään teemoittain. Kysymysten tulisi olla avoimia ja keskusteluun kannustavia. Pelkkiä kyllä/ei -kysymyksiä tulisi välttää, paitsi johdantona teemoihin. Kysymysten asettelussa edetään yleisestä yksityiskohtaiseen ja vähemmän henkilökohtaisesta henkilökohtaisempaan. Fokusryhmä kestää useimmiten puolestatoista kahteen tuntiin, jossa ajassa ehditään yleensä käydä läpi n. 5 kysymystä.

Haastatteluissa korostuu ryhmädynamiikka ja se, miten vastaajat kommunikoivat ja täydentävät toisiaan. Järjestötoiminnan yhteisöllisen luonteen takia kommunikaatio ryhmässä on kuitenkin usein luontevaa ja menetelmä sopii järjestökentälle hyvin.

Fokusryhmätekniikalla saadaan paljon tietoa siitä, kuinka saman tai erimielinen ryhmä on jostain asiasta, mutta sillä ei varsinaisesti haeta konsensusta. Tärkein asia on tiedon keruu. Työskentelyn osana voidaan kuitenkin käyttää esim. äänestykseen perustuvaa nominaaliryhmätekniikkaa, joka on kuvattu myöhemmin.

Keskustelu voidaan nauhoittaa, videoida tai kirjata ylös. Olisi hyvä, että kirjuri on joku muu kuin ryhmän vetäjä.
 

Miten?

Kun ryhmä kutsutaan koolle, tulee ensiksi miettiä, keitä haastatellaan. Esim. järjestössä haastattelu voidaan toteuttaa esim. kouluttajien keskuudessa tai siihen voidaan kutsua eri ryhmien edustajia (vapaaehtoiset, työntekijät, asiakkaat jne.). Tähän vaikuttaa tiedon intressi eli se, mitä arvioinnilla halutaan selvittää. Vihamiehiä ei kannata samaan ryhmään kutsua.

Ryhmää varten varataan rauhallinen tila. Mukaan tarvitaan fläppitaulu, kyniä ja paperia, nimilappuja (jos ihmiset eivät tunne toisiaan), juotavaa, taltiointivälineet jne.

Aluksi vetäjä esittelee itsensä ja kertoo, mistä haastattelussa on kyse. Samoin osallistujat esittäytyvät. Heille on kuitenkin tärkeää painottaa, että heiltä saatavaa tietoa käsitellään anonyymisti jos tämä on tarkoituksena, eikä heidän nimensä näy esim. raportissa. Kirjurille hyvä keino on kirjata kommentit esim. vastaajanumeroittain sen mukaan, millä paikalla vastaaja istuu.

Haastattelu kannattaa aloittaa yleisluontoisilla kysymyksillä. Kysymykset ja vetäjä eivät saa olla johdattelevia, mutta jos vastaukset ovat epämääräisiä, niitä voidaan pyytää tarkentamaan. Osa kysymyksistä voi olla vastauskierroksia, mutta hyvä on saada aikaan keskustelua – usein keskustelu polveileekin jopa asian viereen, mutta siten voidaan saada ennakoimatontakin tietoa. Aikataulussa olisi kuitenkin hyvä pysyä.

Vetäjän tulisi katsoa, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Jos mukana on paljon hiljaisia osallistujia, ryhmä voidaan välillä jakaa pohtimaan jotain kysymystä pienempiin ryhmiin.
 

Muistilista fokusryhmän vetäjälle

VALMISTELU
1. Paikan ja tilan hankkiminen (riippuen esim. järjestön tilojen käyttöasteesta n. 6 viikkoa ennen tilaisuutta). Jos fokusryhmä vedetään esim. vuosikokouksen yhteydessä, tilasta pitää sopia etukäteen järjestäjän kanssa.
2. Haastateltavien valinta ja kutsuminen (4-8 viikkoa ennen, riippuen siitä, kuinka kiireisiä osallistujat keskimäärin ovat).
3. Kysymysten laadinta ja mahdollinen pilotointi.

HAASTATTELUTILAN VALMISTELU
5. Istumajärjestys: ympyrä tai puoliympyrä on paras, että osallistujat näkevät toisensa.
6. Vaadittavat tavarat: kyniä, paperia, mahdolliset nimilaput, fläppitaulu, kello jne.
7. Tallennuslaitteet: nauhuri tms. on mukana ja testattu.
8. Varaa tilaan virvokkeita osallistujille.

TILAISUUDEN JÄLKEEN
9. Käytännön asiat: tilan siivoaminen jne.
10. Muistiinpanojen purkaminen ja raportointi.
11. Osallistujien kiittäminen ja arviointitulosten toimittaminen heille (jos sovittu).
12. Muut toimenpiteet
 

Vetäjä paljon vartijana

Ryhmätyön tulokset ovat pitkälti ryhmän vetäjän työn tulosta. Vetäjälle kokemus on hyvästä, mutta kokemattomampikin pystyy vetämään ryhmän, jos hän kiinnittää muutamaan asiaan huomiota.

Vetäjän tarkoituksena on luoda ryhmään avoin ja mukava ilmapiiri, jossa voidaan puhua kaikesta. Tämä lähtee liikkeelle jo esittelyvaiheessa. Vetäjän tulee kannustaa kaikkia ryhmäläisiä puhumaan. Omalla ruumiinkielellään ryhmän vetäjä viestii vielä enemmän kuin kysymyksillään. Vetäjän tulisikin osoittaa kiinnostusta kaikkien mielipiteitä kohtaan.

Haastattelun tarkoituksena on kerätä tietoa osallistujilta, ei vetäjältä. Tämän takia vetäjän tulee varoa tarkkaan, ettei hän esitä keskustelussa omia mielipiteitään tai tee johdattelevia kysymyksiä. Vetäjän tulee osata olla joustava, jos keskustelu lähtee polveilemaan, mutta päättäväisyyttä tarvitaan myös, että keskustelu saadaan oikeille raiteille.

Paljon tietoa

Fokusryhmän aikana saadaan paljon tietoa jostakin asiasta. On raportoijan asia, millä tarkkuudella muistiinpanot kuvataan: haastattelut voidaan litteroida sanasta sanaan, mutta niistä voidaan myös kirjata pääasiat ja joitain hyviä yksittäisiä kommentteja. Arvioinnin tarkoitusperä määrittää pitkälti sen, miten toimitaan.

Hyötyjä ja ongelmia

Vuorovaikutuksellisen luonteensa takia fokusryhmä sopii hyvin käytettäväksi järjestössä. Se tuo tiedonhankintaan yhteisöllisen ulottuvuuden. Fokusryhmä on myös tehokas keino tuottaa paljon tietoa lyhyessä ajassa.

Fokusryhmän ongelmat liittyvät myös ryhmään. Joskus ryhmän vastauksia dominoivat yhden tai kahden vastaajan mielipiteet. Lisäksi yksilöiltä ei tilanteessa aina saa tarkkaa tietoa, koska sosiaalinen tilanne vaikuttaa vastaamiseen: halutaan usein olla samaa mieltä enemmistön kanssa. (Andrews 2007; Parviainen 2005, Manwaring 1998.)


NOMINAALIRYHMÄTEKNIIKKA

Nominaaliryhmätekniikka perustuu ryhmätyölle ja siihen voivat osallistua hyvinkin erilaiset osallistujat. Ryhmässä voi olla 6-12 osallistujaa. Sitä voidaan käyttää myös esim. fokusryhmien yhteydessä. Tämän tekniikan avulla saadaan tietoa siitä, mikä esim. jäsenistön keskuudessa on tärkeää ja mitä tulisi tehdä. Menetelmän avulla voidaan myös esittää uusia ideoita ja arvioida niitä.

Miten?

Ryhmä tarvitsee vetäjän, jonka tehtävänä on johtaa keskustelua ja varmistaa, että kaikki saavat ryhmässä äänensä kuuluviin.

Nominaaliryhmässä voidaan edetä esim. seuraavasti:

  1. Ideointi. Osallistujat kirjoittavat paperille tai tarralapuille esim. kolme jonkin kurssin parasta asiaa ja asiaa, joita he jäivät kaipaamaan tai kolme kehittämistehtävää järjestössään. Tähän menee n. 10-15 min.
  2. Ideoiden keruu. Vetäjä pyytää jokaista ryhmäläistä kiinnittämään lappunsa taululle, tai esittämään ideansa ja kirjaa ne ylös kaikkien nähtäväksi esim. fläppitaululle ja ryhmittelee sitä mukaa, kun ideoita esitetään. Tässä vaiheessa ideoita ei arvioida, ne vain kirjataan. Tähän menee n. 15-20 min.
  3. Ideoiden tarkennus. Tässä vaiheessa kustakin ideasta voidaan tehdä tarkentavia kysymyksiä tai niistä voidaan käydä yleiskeskustelu. Ideat voidaan esim. käydä läpi kohta kohdalta. Tähän voi käyttää aikaa tarpeellinen määrä.
  4. Äänestys. Tämän vaiheen tehtävänä on selvittää, mitä asioita ryhmä pitää tärkeimpinä. Äänestyksen voi tehdä esim. niin, että jokaiselle osallistujalle annetaan 10 ääntä, jotka he voivat jakaa haluamallaan tavalla (esim. 10 ääntä yhdelle idealle, 1 kymmenelle tai esim. 5, 3 ja 2 ääntä), tai sitten osallistujia voi yksinkertaisesti pyytää esim. valitsemaan 3 tai 5 tärkeintä ideaa. Lopuksi äänet lasketaan. Äänet voidaan esim. antaa niin, että jokainen käy merkitsemässä omansa tukkimiehen kirjanpidolla fläppitaululle.
  5. Keskustelu. Äänestyksen jälkeen haetaan konsensusta ja valitaan kehittämisen kohteita. Ensin voidaan selvittää, onko ryhmä erimielinen äänestyksen tuloksesta eli siitä, mitkä kohdat ovat tärkeimpiä. Jos erimielisyyttä on, äänestys voidaan uusia esim. vähentämällä äänestettävien ideoiden määrää. Muuten ryhmä voidaan esim. jakaa pareihin ja pohtia, miten tärkeimmiksi osoittautuneita ideoida voidaan lähteä kehittämään.

Hyötyjä ja ongelmia

Tämä menetelmä on hyvin osallistava ja kommunikatiivinen, jolloin se sopii järjestökäyttöön. Se on myös tehokas. Menetelmän ongelmana on se, että valtavirrasta poikkeavat ideat jäävät usein huomiotta, vaikka nekin ovat usein käyttökelpoisia. Niihinkin kannattaa palata myöhemmin (Manwaring 1998.).